perjantai 27. helmikuuta 2009
Miten mahtaa täsmätä?
Tänään olemme opettaneet tulevaa taivasten valtakuntaa, perinteisen kristillisen opin mukaan. Saa sitten nähdä taivasten valtakunnassa, miten opetus täsmäsi.
torstai 26. helmikuuta 2009
Muutakin kuin tatska
Ollaan rippileirillä neljättä päivää. On selvinnyt, että koolla on ajattelevia nuoria, ajattelevampia kuin rippikoululaiset yleensä.Onhan se hienoa, että saa olla nuorten kanssa, joilla on muutakin mielessä kuin se, millaisen tatskan (tatuoinnin) ottaisi ja minne; selkään vain takapuoleen.
Mutta milloin niin sanotut aikuiset ihmiset keskustelevat jostain muusta kuin auton renkaista tai keittiökalusteista? Kerrat ovat niin harvinaisia, että ne jäävät joka kerta erikseen mieleen niin kuin outo luonnonilmiö, kevätillan leppeä tuuli etelästä.
lauantai 21. helmikuuta 2009
Saabismi olikin sairautta
Riippumatta siitä, minkä merkkisellä autolla on ajanut, Saab on
osa suomalaista kansanperinnettä. Se on ensimmäinen Suomessa
suurtuotannossa valmistettu henkilöauto ja siksi paljon puhuttu.
Useat tuntevat lauseen: "Saabismi on sairautta." Moni tietää, että
Saabin takapenkillä istuminen tarkoitti poliisiautossa olemista.
Alkuaan uhoa ja voimaa merkinnyt turbo liitettiin juuri Saabiin.
Saab tuli tutuksi rallikisoissa, mutta vielä enemmän se tunnettiin
edistyksellisestä turvallisuudesta.
Jokin on kuitenkin mennyt vikaan. Syyksi on esitetty yleensä
taloudellisia tosiasioita.
Syitä voi olla muitakin, kuten pienuuteen yhdistynyt
suuruudenhulluus ja sen unohtaminen, mikä on ensisijaista ja mikä
toissijaista.
Marraskuussa 1989 Saab oli vielä täysin itsenäinen autotehdas.
Silloin merkitsin hämmästyneenä muistiin pääjohtajan sanat:
"Tulevaisuuden mallimme pikemminkin luovat tarpeita kuin
tyydyttävät niitä."
tiistai 17. helmikuuta 2009
Hämmästyttävä uutuus
Barcelonasta kantautuvien uutisten mukaan suuri matkapuhelinten valmistaja on tuomassa markkinoille kännykkämallin, joka on tarkoitettu ensisijaisesti... puhumiseen.
Nykyisinä aikoina, tämä on varsinainen uutuus.
Jos vielä ihmisetkin ottaisimme tästä oppia ja alkaisimme taas tehdä, mitä meidän ensisijaisesti kuuluu tehdä.
perjantai 13. helmikuuta 2009
Kuningas ja isä
Suomi pelasi jalkapallomaaottelun Portugalia vastaan.
Pelinrakentelu hyytyi heti, kun ikivanha, kuninkaaksi mainittu
Jari Litmanen otettiin kentältä.
Mieleen tuli viimesyksyinen Azerbaidzhania vastaan
pelattu maaottelu, jota seurasin radiosta. Johtoasemassaan
Suomi menetti hetkeksi täysin otteensa. Radioselostuksessa tämä
konkretisoitui sillä tavoin, että selostaja luetteli vain
ulkomaalaisia nimiä, koska pallo ei käynytkään suomalaisilla.
Sitten Litmanen tuli kentälle. Selostaja ei maininnut häneltä
erityisiä, mieleenpainuvia ihmetemppuja, vaikka hän osaa niitäkin.
Yhtäkkiä vain alettiin luetella suomalaisia nimiä: niin kuin isä
olisi tullut kentälle ja sen mukana lapset olisivat taas tienneet,
mitä pitää tehdä.
Tuota magiikkaa en lakkaa ihmettelemästä.
maanantai 9. helmikuuta 2009
Kitinät ja vikinät
Seuraavalle havainnolle ei kai ole olemassa tieteellisiä todisteita, mutta vaikuttaa todella siltä, että ihmiset kitisisivät nykyään enemmän kuin ennen, vaatisivat toisiltaan yhä täydellisempiä suorituksia ja sietäisivät entistä vähemmän rempallaan oloa.
Ehkä vika on ihmisessä itsessään, tai sitten on kyse siitä, että kun kaikki on tiptop, entistä pienemmät viat häiritsevät.
Kun ajan vuoden 1986 Opel Kadettilla, yhteenkään vikinään ei kiinnitä huomiota. Perä saa kolista vapaasti niin kauan kuin jotenkin seuraa mukana. Edes ajoittain sisällä tuntuva bensiinin haju ei ratkaisevasti kiusaa.
Mutta vartoos kun uudessa autossa kojetaulu vähän narisee, pää on hajota siihen paikkaan.
torstai 5. helmikuuta 2009
Tupakka menee - onneksi viinaa ja rosvoja riittää
Valmisteilla oleva tupakkalain tiukennus rajoittaisi tupakoivien ihmisten esittämistä lehdissä, televisiossa ja teatterin lavalla.
Ei tässä ole kuitenkaan mitään hätää. Ei meiltä elokuvat lopu, sillä "tupakointi voitaisiin taiteellisen ilmaisun puitteissa sallia, jos se olisi perustelua ajankuvan kannalta".
Ja vielä oleellisempaa on, että edelleen saisi aivan vapaasti esittää ihmisten tappamista ja yleensä väkivaltaa. Ei kiellettäisi juopottelua, aviorikoksia eikä huumeiden käyttöä.
Autoilla olisi yhä lupa kaahata vapaasti ja romuttaa niitä mielin määrin. Ihmisten nöyryyttämistä voisi näyttää televisiossa parhaaseen katseluaikaan ja ylpeillä sillä, että katsojaluvut ovat komeat.
Kyllä maailmassa aiheita riittää.
maanantai 2. helmikuuta 2009
Huonossa seurassa
Minulla on ongelma.
Olen oikeasti jossain sisimmässäni sitä mieltä, että Afrikan köyhiä tuetaan parhaiten sillä tavoin, että heitä autetaan heidän omassa maassaan. Ymmärrykseni mukaan on paljon tehokkaampaa viedä apu sitä tarvitsevien luo kuin kuljettaa ihmiset avun luo. En ihmeemmin innostu maahanmuutosta, vaikka se kuinka toisi kaivattua kansainvälisyyttä.
Käsittääkseni siirtolaisuus melkein aina tuo saman verran ongelmia kuin niitä ratkookin.
Huomaan, että tämän mielipiteeni kanssa joudun sellaisten ihmisten seuraan, joiden joukossa en välittäisi olla. Iso osa niistä, joiden mielestä ihmisiä parhaiten autettaisiin heidän omassa maassaan, eivät ole valmiita osallistumaan tähän apuun millään tavoin.