Suomen rumin kirkko, minun kirkkoni

 
Kotimaa-lehden lukijat ovat äänestäneet Suomen rumimmaksi kirkoksi Järvenpään kirkon. Se on 1960-luvun betoniarkkitehtuuria, jossa luterilainen karuus on viety äärimmilleen. Harmaan kuution päällä on toinen kuutio, jonka sisällä ovat kirkonkellot.

Minulle tuo kirkko on aina ollut kaunis. Sen alttarilla oleva ristiinnaulittua esittävä puuveistos on puhuttelevimpa Kristus-kuvia, mitä vastaani on tullut. Olen ylpeä siitä, että juuri sen alla olen saanut ensimmäisen ehtoolliseni.

Kirkon kauneus ei kuitenkaan ole minulle vain tuon veistoksen kauneutta. Rakastan myös ulkopintojen harmata betonia, koska kirkon sisällä tapahtuneet hyvät asiat ovat saaneet mielikuvissani betonin kukkimaan.
 

Riemukaren juurella

 
Suomessakin on paljon ihmisiä, jotka liikkuvat ihmisten seurassa asenteella "ettekö tiedä, kuka minä olen".

Kannattaisi mennä vaikka Pariisiin Riemukaaren juurelle, josta avautuu Pariisin pääkatu. Siellä voisi mainita oman nimensä ääneen ja katsoa, millaisen vaikutuksen se tekee.

Kuinka moni hätkähtää tai kääntää päänsä? Kuinka monta nimikirjoitusta on jaettavana?
 

Kaikkea ei voi varmistaa

 
Muutaman päivän on ihmetelty turkulaista yritysjuristia Juha Turusta. Hyvässä ammatissa oleva, päällisin puolin kunniallista elämää elänyt mies syyllistyi rikokseen, jota on vaikea käsittää.

Jokohan ihmisille valkenisi, että kaikkia pahoja tekoja ei voi ehkäistä kontrollilla? Kaikkkien asunnon hankkijoiden taustoja ei voi tarkistaa. Jokaista äänieristeiden ostajaa ei voi kontrolloida sen tarkistamiseksi, ettei hän vain suunnittelisi kidnappausta.

Tässä on keksittävä muita keinoja.
 

Festarimörkö oksentaa

 
Musiikkialan ammattilainen kysyi minulta, mitä tarkoitetaan kun sanotaan: "Festarimörkö oksentaa."
 
En tiennyt.

Kuulemma se tarkoittaa sitä näkymää, joka levittäytyy festarialueella sen jälkeen, kun esiintymässä olleet bändit ovat koonneet kamansa ja kymmentuhatpäinen yleisö on lähtenyt kotiin. Jäljelle jää niin paljon roskaa, että tuntuu kuin jättiläismäinen mörkö olisi käynyt oksentamassa.

Pian paikalle tulevat lokit.
 

Kuka tuo kaikkien tuntema on?

 
Pirkka-Pekka Peteliukseksi tunnistamani mies keskusteli televisiossa nuorehkon, vaalean naisen kanssa. Hän valitti kaikkea sitä harmia, jota hänelle suuresta julkisuudesta koituu. Joka paikassa tunnetaan, eikä missään voi olla yksityisenä ihmisenä.

Harmit ne on kullakin.

Mutta voisiko joku kertoa, kuka se nainen mahtoi olla. Haluaisinpa minäkin tunnistaa ihmisen, jonka kaikki tuntevat.
 

Martinin sooloura ehkä alkamassa

 
Coldplay-yhtyeen keulahahmo Chris Martin on luvannut, ettei lähde soolouralle: "Helvetin pitäisi ensin jäätyä ja siellä pitäisi luistella ennen sitä."

Mahtaako Martinin haastattelulausunto kuitenkin ennakoida soolouraa? - Niin voisi päätellä, jos olisi tieto siitä, että hän on lukenut Danten Jumalaisen näytelmän.

Runoelman laulussa 34 kerrotaan perimmäisestä helvetistä, sen yhdeksännestä piiristä, jonka ikijäähän Lucifer oli jähmetetty. Vain sen siivet liikkuivat puhaltaen hyistä tulta.

Danten kuvaa kannattaisi ehkä miettiä, sillä rakkauden puute pikemminkin kylmentää maailman kuin kuumentaa sen.
 

Puskutraktorien jäljiltä

 
Toissa kesänä luin urakalla kolme niin sanotun uusateismin perustavaa kirjaa, Dawkinsin, Dennettin ja Harrisin. Näiden jälkeen olen lukenut myös Christopher Hitchensin samoihin teemoihin liittyvän teoksen, joka on kuitenkin oleellisesti huonompi kuin ensimmäiset kolme.

Uskoni ei mennyt noista kirjoista, mutta näkökulmaa niistä sai.

Entistä enemmän aggressiivinen nykyateismi on alkanut muistuttaa entistä Neuvostoliittoa. Oman varmuuden varassa mennään katepillarien voimalla eteenpäin. Sävyjä ei kysellä eikä oman reitinvalinnan mielekkyyttä.

Syntyy entisen neuvostovallan tavoin suuria aukioita ja leveitä katuja, mutta kun kysyy, mitä on rakennettu puskutraktorien tuhoaman päälle, mieleen ei tulee juuri mitään.