Vitsin tynkä

Muistan kaskuja ja vitsejä perin huonosti. Tämä on jäänyt mieleeni jostain kymmenen vuoden takaa. Ehkä tälle muistamiselleni on syynsä.

Taivaaseen oli tullut asukas, ja Pyhä Pietari kuljetti häntä pitkin taivaallisen kaupungin katuja. Jokaisen talon kohdalla hän pysähtyi ja kertoi, keitä asukkaat olivat. Uusi tulija yllättyi monesta nimestä ja toisaalta ihmetteli, että hänen päänsä monia ennakkosuosikkeja ei mainittu. Hän oli itsestäänkin kovin ihmeissään, miksi juuri hänet oli valittu tähän kaupunkiin.

Vihdoin Pietari johdatti tulijan erään talon kohdalle, jossa hän pyysi kulkemaan varpaisillaan, puhumaan kuiskaten tai mieluummin kokonaan vaikenemaan.

"Miksi näin?" kysyi tulija.

"Juuri nyt en haluaisi järkyttää tuota asujaa. Hän kun luulee olevansa täällä yksinään."

Homoasia voi olla ihmishengillä leikkimistä

Television suuren homoillan kiinnostavin tieto on jäänyt kovin vähälle huomiolle: homoseksuaalisten nuorten itsemurhariski on nelinkertainen heteroseksuaaleihin verrattuna.

Tietenkin itsemurhilla on muitakin syitä kuin seksuaalinen suuntautuminen, mutta joka tapauksessa heteroiden ja homoseksuaalien ero on hätkähdyttävä.

Näiden nuorten vanhemmat olisivat varmasti valmiita mihin tahansa ratkaisuun, kunhan ei tarvitsisi kulkea hautajaissaatossa; siis ihan mihin tahansa.

Emmehän me nyt vain leiki ihmishengillä.

Ja vaikka unohdettaisiin itsemurha-aihe, ainakin minun saamani viestit todistavat siitä, että homoseksuaalit ovat eläneet sietämättömässä ahdistuksessa. Oman taipumuksen salaaminen on johtanut kaiken peittävään valheeseen ja petokseen. Viestit kertovat hulluuden rajoille yltävästä painajaisesta, joka purkautuu myös fyysisinä oireina.

Tämän vuoksi homoseksuaalien asiat on saatettava sekä kirkossa että koko yhteiskunnassa uudelle tasolle. Näiden ihmisten ahdistukseen on tultava ratkaiseva parannus, niin että he tuntevat olevansa joka suhteessa täysivaltaisia kansalaisia ja seurakunnan jäseniä. Tämä ei voi olla heteroväestölle ylivoimaista, koska ketään ei kuitenkaan viedä köysissä seremonioihin, joihin he eivät tunnu kuuluvansa.

Jokainen selvittää itse asiansa Jumalan kanssa. Ketään ei tarvita toisen ihmisen jumalasuhteessa välimieheksi.

Jos jokin raamatuntulkintaperinne aiheuttaa kuolemaa, on syytä korjata raamatuntulkintaa. Nasaretilaisen esimerkki ohjaa pikemminkin rohkeaan uudelleen tulkintaan kuin vanhoista säännöistä kiinni pitämiseen.

Tällainen suunnantarkastus on ollut kirkkohistoriassa harvinaista mutta ei täysin tavatonta. Kantaa on tarkistettu oleellisesti esimerkiksi kolmessa asiassa: suhteessa juutalaiseen perinteeseen, suhteessa alkuperäisen kymmenen käskyn kuvakieltoon ja suhteessa esivaltaan.

Mutta myös niin sanottu uudistusmielinen puoli voisi tarkistaa asenteitaan.

Suvaitsevaisuuden kaapuun kätkeytyy hämmästyttävä määrä ahdasmielisyyttä. Todellinen suvaitsevaisuus on sitä, ettei torju niitä jotka ajattelevat eri tavoin kuin itse ajattelee, ei ainakaan silloin kun toinen ihminen käyttäytyy kunnioittavasti. Vakaumuksen pilkka johtaa ennen pitkää väkivaltaan.

Loppujen lopuksi konservatiivien kanta ei ole kovin merkillinen, sillä valtaenemmistö homojen puolelle asettuneista ihmisistä vastustaa oikeastaan niitä samoja mielipiteitä, joita heillä itsellään oli vain joitakin vuosia sitten. Vuonna 2000 vain 36 % suomalaisista kannatti nyt jo itsestään selvänä pidettyä parisuhteen rekisteröintiä.

Muutenkin on parasta olla paheksumatta toisia ihmisiä vain sillä perusteella, että he muuttavat mielipiteitään hitaammin kuin muut. Maailmassa tarvitaan myös niitä, joiden ajatukset ovat vakaat ja jotka eivät muuta niitä ensimmäisten galluppien perusteella.

Ammutuksi tulemista odotellessa

Olen paraikaa 650 kilometrin päässä kotoa keskellä pohjoisen maisemaa enkä aio isommin osallistua mihinkään nettikeskusteluun lähimpien päivien aikana.

Mietin tässä kuitenkin blogikirjoitusta, jossa sanoisin kantani homokeskusteluun.

Ilmapiiri on muuttunut kuumaksi. Jotain tällaista se taisi olla vuonna 1918, kun kansa jakautui punaisiin ja valkoisiin ja kivääreitä jaettiin ja kukaan ei enää kuunnellut muita kuin kaltaisiaan.

Niinpä tässä joutuu miettimään sitäkin, millaiseen luotisateeseen asettuu ja mistä suunnasta tulee ammutuksi.

Pitkän matkan huutelua

Joskus keskusteleminen on ylivoimaisen vaikeata.

Kun pitkän junan toinen pää on Helsingissä ja toinen jossain Oriveden ja Länkipohjan välillä, miten ne junan eri päissä olevat ihmiset mielekkäästi keskustelisivat ympäröivistä maisemista tai siitä, kannattaisiko hypätä junasta pois?

Keskustelu menee huutelemiseksi, ja viesti hukkuu yleiseen hälinään. Ei löydy edes yhteistä puheenaihetta.

Neropatteja liikkeellä

Pirkkalassa sijaitseva Kyöstin Siwan ryöstö on herättänyt laihaa valtakunnan tason julkisuutta. Joku sankari oli poikennut tekosillaan heti aamutuimaan, jolloin ryöstettävänä tuskin oli muuta kuin kaupan pohjakassa.

Pirkkalassa on ollut neropattirikollisia ennenkin.

Aikanaan Sankilan postiryöstäjä pakeni rikospaikalta hiihtämällä. Hänet tavoitettiin kotoaan.

Toinen älypää murtautui paikalliseen kapakkaan heittämällä polkupyörärallin ikkunasta sisään. Hän kömpi syntyneestä aukosta sisään ja sai sisällä olijoilta julmaa palautetta: "Olisit odottanut edes sulkemisaikaan saakka."

Missä Jumala oli?

Kun Estonia upposi ja 800 ihmistä meni meren pohjaan, oltiin kyselemässä, missä Jumala oli tuona myrsky-yönä.

Itämerellä paraikaa palavalta Lisco Glorialta pelastettiin kaikki 236 matkustajaa ja miehistön jäsentä.

Odottelen tässä vastaavaa kysymysten tulvaa.

Kaipaan vaarallisia asioita

Olen silmät suut täynnä turvallisuuden ideologiaa. Kaipaan vaarallisia asioita ja haluan keveitä varustuksia. Intohimoni on tunne elämän rajallisuudesta.

Muistelen ikivanhaa Raamatun kertomusta: "Saul puki Daavidin ylle oman sotapaitansa, pani pronssikypärän hänen päähänsä ja puki hänen päälleen haarniskan. Daavid sitoi vielä miekan vyölleen. Mutta näissä varusteissa hän ei pystynyt kävelemään, sillä hän ei ollut koskaan ennen käyttänyt sellaisia. Daavid sanoi Saulille: 'Minä en voi näissä edes kävellä. En ole koskaan käyttänyt tällaisia.' Ja Daavid riisui ne yltään. Daavid otti sauvansa, valitsi joenuomasta viisi sileää kiveä ja pani ne paimenlaukkuunsa, jossa hän piti tavaroitaan. Sitten hän lähti linko kädessä astumaan kohti filistealaista."

Väsymys ei ole sairaus

Väsymyksestä ja erityisesti työhön liittyvästä väsymyksestä on ruvettu puhumaan niin kuin se olisi sairaus. Sen hoitamiseen ei kuitenkaan tarvita lääkkeitä, sillä normaalisti väsymys poistuu lepäämällä. Ei se sen kummempaa ole.

Tietysti väsyneenä oleminen ei ole mukavaa. Siitä huolimatta me tarvitsemme sitä. Se on ihmisen suojamekanismeja aivan niin kuin kipu, nälkä ja jano. Jos ihminen ei väsyisi, hän olisi vaarassa juosta itsensä kuoliaaksi.

Propagandaa

Minulla ei ole kovin hyvin perusteltua mielipidettä ruotsin kielestä. Olen sitä tosin tarvinnut, viimeksi eilen.

Olen kuitenkin ihmetellyt pitkään, kuinka helposti tiedotusvälineissä on nielaistu propagandistinen ilmaus "pakkoruotsi". Sitä käytetään niin kuin se olisi hyvinkin korrekti ilmaus.

Suomen koululaitoksessa on monia oppiaineita, joita pitäisi nimitellä samaan tapaan: pakkomatematiikka, pakkoäidinkieli, pakkobiologia, pakkoliikunta...

Melkein kaikki oppiaineet ovat ainakin jollain luokkatasolla pakkojotain.

Jos katto romahtaisi pappien päälle

Kuluneella viikolla Suomen kirkossa oltiin synodaalikokouksia. Papit kokoontuvat niihin noin kuuden vuoden välein. Tampereella saattoi nähdä yhdellä kertaa yli 400 pappia, ja paljon oli väkeä muissakin kirkollisissa pääkaupungeissa.

Salissa istuessani en voinut olla ajattelematta, mitä olisi tapahtunut, jos katto olisi yhtäkkiä romahtanut ja kaikki papit olisivat kuolleet. Millainen olisi kirkon tulevaisuus tuollaisen romahduksen jälkeen?

Ainakin olisi kadonnut suuri määrä melkeinpä muotihokemaksi kasvanutta "hiljaista tietoa". Hetken seurakunnissa elettäisiin täydessä kaaoksessa, kuin isää ja äitiä vailla.

Vähitellen siitä kuitenkin noustaisiin. Uskomista ei voisi enää ulkoistaa. Olisi tehtävä se itse.