lauantai 31. toukokuuta 2014

Sain Facebookissa potkut (1/2)

Kuluneella viikolla sain potkut yhdestä Facebook-kaveruudesta. Kyseessä on suhde, joka on Facebook-elämäni ohuimpia.

Tämä nyt jo entinen kaverini vaihtaa statustaan usein. Monet hänen tarjoamistaan linkeistä ovat olleet varsin karkeita, mutta samalla humoristisia. Monille niistä olen naurahtanut, ja joskus naurahtamiseen on liittynyt häpeän tunne, että tuollainenko minua huvittaa.

Tällä viikolla sain äkkiä tarpeekseni. Kaverini linkkasi uutisen, että Riihimäen keskusvankilassa vangit olivat surmanneet vangin, joka on vankimaailman ja samalla koko yhteiskunnan alinta kastia; julkisuudessa olleiden tietojen mukaan hänet oli tuomittu lasten ja naisen surmasta.

Facebook-kaverini päivitti, että kerrankin meni osoitteeseen. En voinut käsittää lausetta millään muulla tavoin kuin siten, että kerrankin surmattiin oikea ihminen.

Kirjoitin: ”Nyt huumorintajuni on koetuksella. En halua lukea tällaista seinältäni.” Sain saman tien potkut.

Naisen ja lasten surmaaminen on kammottava teko, ehkäpä kaikkein kammottavin. Sen vuoksi vankien moraalia ei oikeastaan voi moittia, jos tämän lajin rikolliset ovat laitoksen alinta kastia.

Kuitenkin näiden pohjimmaisten elossa pysymisestä on huolehdittava, sillä heidän kohtalossaan tiivistyvät koko yhteiskunnan arvot.

Juuri tämän takia tämä meidän oma maamme ja koko länsimainen oikeusjärjestelmä ovat minulle luovuttamattoman tärkeitä: täällä ketään ei lynkata, vaan jokainen saa rangaistuksensa lakien mukaan.

7 kommenttia:

Heidi kirjoitti...

Samaa mieltä oikeuslaitoksen tärkeellisyydestä. Toisaalta ymmärrän sen inhon ja halveksunnan, joita raakamaiset teot herättävät.

Maelka kirjoitti...

Asiaa! Valitettavasti tämmöinen lynkkausmieliala on nykyjään aikas yleistä jo pienemmästäkin "rikkeestä" tai eriävästä mielipiteestä. Saati sitten näistä isommista. Ainaski semmonen mielikuva syntyy, ku lukee netin mielipidepalstoja tai uutisten kommenttilootia. Ihmishengellä ei ole enää arvoa. Vai johtuuko tämä "ilmastonmuutos" vaan siitä, että nykyjään sen oman mielipiteensä saa niin helposti julkastua netissä, en tiedä. Aikasemmin niitä huudeltiin vaan kylillä pienissä piireissä.

Eksyin blogiisi yllätys yllätys iltapäivälehden otsikoiden johdattamana. Ihan uteliaisuuttani kävin kurkkaamassa. Muistin sinut niiltä ajoilta, ku olit Jämsänkoskella pappina sillo, ku mää olin vielä nuori :).

Yövuorossa kerran lueskelin juttujasi ja ne oli sen verran mielenkiintoisia, että laitoin sinut lukulistalleni.

Mukavaa viikonloppua.

Anonyymi kirjoitti...

Olen itse huomannut tuon "ladon taakse" ilmiön monen jutun kommentti osastolla. Tulee aina mieleen että tätäkö se massapsykoosi on.
Silti Arto, facebook ei ole sinun, internet ei ole sinun, joten itse ainakin ottaisin itseeni jos joku tulisi kommentoimaan minun päivitykseen "en halua nähdä tällaista seinälläni"

Arto Köykkä kirjoitti...

Maelka: Jämsänkoskelta on aina mukava saada viestejä.

Arto Köykkä kirjoitti...

Anonyymi: Facebook ei ole minun eikä Internet ole minun, mutta minunpa seinäni on.

Anonyymi kirjoitti...

On tietysti eri asia jos tämä linkki postattiin sinun seinällesi. Jos puhut etusivusta, se ei ole sinun, se vain näyttää kaikkien päivitykset. Ymmärsin tekstistäsi että tämä kaverisi päivitti oman statuksensa ensimmäisellä lukukerralla.

Sohvi kirjoitti...

Ate ei omista internetiä, mutta ajattelen että keskustelun tasoon on joskus syytä puuttua. Vähän niin kuin työpaikan kahvihuoneessa jonkun kertoessa rasistisia vitsejä. Sananvapaus meillä toki on, mutta jos kukaan ei kerro missä kohtaa hyvän maun raja on ylitetty, alkaa puhuja ehkä uskoa että muut ovat hänen kanssaan samaa mieltä.