Millään keinoin ei voi ehkäistä sellaisen ihmisen tekoja,
joka on kadottanut itsesuojeluvaistonsa. Yksinäinen itsemurhapommittaja löytää
aina konstinsa.
Tunnistamisen vaikeus tulee siitä, että vain sarjakuvissa
paha esiintyy sarvet päässä. Useimmiten piru on mukava kaveri hyvästä
perheestä. Ystävät eivät voi uskoa häntä tekijäksi. Tai hän on nukkavieru
virkamies, johon kukaan ei kiinnitä erityistä huomiota; juuri niin kuin
Dostojevski pirua kuvaa.
Entä jos tapahtumat on tällä kertaa tulkittu väärin ja
Andreas Lubitz ei olekaan syyllinen? – Periaatteellisesti mikään ei muutu. Jos
juuri tällä kerta ei olisikaan tapahtunut niin kuin ajatellaan tapahtuneen, olisi
ainakin voinut tapahtua. Maailma on sellainen ja ihminen on tällainen.
2 kommenttia:
Mua taas ärsyttää, ku kaikki väkivaltarikosten, onnettomuuksien ym. uhrit esitetään aina niin super hyper hyvinä ihmisinä. Koskaan ei missään lue, että olipa ikävä ihminen sekin. Pah.
"De mortuis nil nisi bene" on jo latinankielinen sanonta eli "kuolleista vain hyvää". Tämä viitannee siihen, että kyseessä on yleisinhimillinen piirre, jota sitten tietyt lehdet käyttävät hyväksi.
Lähetä kommentti