Että saisi asiattomasti oleskella

Lause "Minulla on unelma" liitetään ennen muuta mustaan kansalaisoikeustaistelijaan Martin Luther Kingiin, joka kuuluisassa puheessaan sanoi unelmakseen esimerkiksi sen, että entisten orjien lapset ja entisten orjanomistajien lapset istuisivat jonain päivänä yhteisen pöydän ääreen.

Kingin unelma on suurenmoinen, ja se on monille ihmisille edelleen toteutumaton, kipeä asia. Minulla on pienempiä unelmia:

     Että kuka tahansa saisi vapaasti värjötellä tuulikaapissa, kun bussi ei tule.

     Että alaikäiset olisivat tervetulleita.

     Että valvontakamera ei nauhoittaisi eikä kukaan kytkisi sitä edes päälle.

     Että näkemäänsä saisi koskea.

     Että lehdet olisi lupa lukea jo hyllyssä.

     Että astioita ei tarvitsisi palauttaa, että tuota työvelvollisuutta ei edes pyydettäisi.

     Että kassalla vaihdettaisiin parkkirahaa.

     Että saisi täysin asiattomasti oleskella.

Rippikoulupojan kuolema

Jämsän Himoksella on kuollut laskettelemassa ollut, hiihtolomarippikouluun osallistunut poika. Kovin syvällisesti en jaksa ajatella perheen, muiden omaisten, pojan ystävien tai rippikoulun pitäjien tuskaa. Niin kauheaa se on, ettei siihen kykene menemään syvälle.

Rippikouluissa on mietitty turvallisuutta paljon. Jos niiden ajatusten mukaan on toimittu edes suunnilleen, ketään leirivastaavaa ei voi syyttää pojan kuolemasta.

Oma kysymyksensä on leirijohdon syyllisyydentunteet. Niitä ei lievitetä juridiikalla, ei millään järkeilyllä.

Jälleen kerran psalmin kirjoittaja on oikeassa: "Jos Herra ei kaupunkia vartioi, turhaan vartija valvoo."

Harmaa luterilaisuus, suosikkini

Jos olet vieraillut ennenkin blogissani, kenties huomaat, että ulkoasu on muuttunut. Uudistuksen syynä on ollut havainto, että valkoinen tausta voi olla kirkkautensa takia hieman väsyttävä. Niinpä uskon, että vaalea pohja tummalla taustalla toimisi paremmin.

Jos olet eri mieltä, kommentoi. Olen värien kanssa kaikkea muuta kuin asiantuntija.

Varsinkin isolla tietokoneella näkyy itse ottamani taustakuva. Se on suomalaista kansallismaisemaa eli Kolin kalliota.

Olen pitänyt tuosta kuvasta. Se kertoo suosikistani, harmaasta luterilaisuudesta, joka merkitsee minulle vakaata elämän pohjaa. Se on hieman yksitotinen, mutta niinpä siihen voi vapaasti piirtää oman elämänsä väreillä sellaiset kuvat kuin itse haluaa.

Pienempi on parempi

Maailman suurimman matkustajakoneen Airbusin A380:n valmistaminen on päätetty lopettaa. Tämän kaksikerroksisen 500 ihmistä nielevän superjumbon suosio ei vastannut odotuksia. Lentoasemat ovat joutuneet muokkaamaan kiitoratojaan ja terminaalejaan sitä varten, ja nyt lentoyhtiöt haluavat ostaa pienempiä ja ketterämpiä koneita.

Suuruuden ongelmat näkyvät moniaalla. Säästöjä ei tule. Sen sijaan tulee organisaatioita, laitoksia, valtioita ja yrityksiä, joita kukaan ei enää hallitse.

Pilkkoisin pienemmiksi sen sijaan, että liittäisin väkisin yhteen. Ohjaisin yhteistoimintaan, mutta säilyttäisin koon sellaisena, että ihminen ei aivan lamaannu jättiläisenn äärellä. Kokonaisuudistus on pelottava sana, josta vain ani harvoin seuraa mitään hyvää.

Värit ja Jumala opitaan samalla tavoin

Lapselle ei voi opettaa värejä niin kuin hänelle voi opettaa elefantin tai kirahvin: Kun näet suurikokoisen, kärsällisen eläimen, se on norsu. Kun näet suurikokoisen, pitkäkaulaisen eläimen, se on kirahvi.

Väreistä voi kertoa vain osoittamalla tietyn värisiä asioita, sinisiä, punaisia, keltaisia. Näkemästään lapsi rakentaa päänsä sisäisen määritelmän. Kun hän näkee riittävän monta sinistä asiaa, hän ymmärtää sinisen ilman, että kukaan sitä hänelle sanallisesti opettaa saati määrittelee.

Jumala kuuluu oppimisen näkökulmasta värien maailmaan. Siksi lapselle on kerrottava, millaisten elämänkokemusta äärellä ollaan tekemisissä ennen muuta Jumalan kanssa. Muuten hän ei koskaan opi, mitä isot ihmiset tarkoittavat Jumalasta puhuessaan.

Pienet valheet ovat ehkä vaarallisimpia

Pienet valheet voivat olla jopa vaarallisempia kuin suuret. Ensinnäkin niitä on vaikea huomata. Toiseksi niihin puuttumista saatetaan kutsua turhaksi nillittämiseksi, ja kolmanneksi juuri valheen avaamissa säröissä alkavat bakteerit elää.

Matti Nykäsen kuoleman sivujuonteena olen törmännyt tällaiseen pieneen valheeseen, joka julkaistiin Kirkko Suomessa -sivustolla. Kyseessä on Nykäsen kuvalla koristettu lakana, jossa sanotaan Nykäseen viitaten, että elämä on ihmisen parasta aikaa. Lisäksi toivotetaan: "Hyvää matkaa mäkikotka Matti."

Muka-Nykänen tehtiin googlaamalla löytyneestä itävaltalaishyppääjästä

Pelkästään tekstinä tämä kunnianosoitukseksi tarkoitettu lakana on jotenkin mauton tai ainakin lapsellinen, mutta kielellinen ilmaisu on makuasia. Toinen tykkää, toinen ei. Suurimpana ongelmana on, että jo kahdessa sekunnissa katsoja voi ymmärtää Nykäsen ei-Nykäseksi. Kuvan hyppääjä lentää V-tyylillä, eikä Nykänen käyttänyt sitä edes veteraanien SM-kisoissa.

Ensimmäinen johtopäätökseni oli, että kuva on jostain Googlen syövereistä hankittu. Tuumasin, että se voisi löytyä helposti. Avasin Googlen kuvahaun ja kokeilin sanaa "mäkihyppääjä". Siellähän se oli, heti listauksen ensimmäisenä. Nykästä muka esittävä kuva on tehty vuonna 2012 julkaistusta valokuvasta, jossa on sittemmin alaraajoistaan halvaantunut itävaltalainen hyppääjä Lukas Müller.

Alkuperäisestä kuvasta on tehty täysin mustavalkoinen ilman harmaan sävyjä. Muokkauksenkin jälkeen alkuperäinen kuva on hyvin tunnistettavissa. Matti Nykäsen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Kirjoitin sivustolle, että olisi kohtuullista, jos Matti Nykäsestä julkaistaisiin hänen kuolinpäivänään häntä itseään esittävä kuva. Tämä olisi alkeellista vainajan kunnioittamista. Mäkihyppääjän teos on hänen ilmalentonsa. Kun kuvataiteilija kuolee, hänestä kertovaa juttua koristetaan hänen omilla kuvillaan. En liioin usko, että Sibeliuksen kuolinpäivänä radiossa soitettiin Beethovenin musiikkia.

Ei ole nillittämistä, jos vaatii totuutta

Sain paljastuksestani kohtalaisesti tykkäyksiä. Kaksi päävastustajaa nousi esiin. Toista epäilen kuvamanipulaation tekijäksi (edit: tämä oli väärä arvaus). Muuta syytä en keksi sille, että hän kahteen kertaan väitti Nykäsen oppineen vanhoina päivinään V-tyylin. Nykänen hieman yritti, muttei oppinut. Veteraanikisoista julkaistu video osoittaa, että hän pysyi perinteisessä, ja joka tapauksessa jäljelle jää se tosiasia, että sivustolla julkaistu kuva on manipulaatio. Lukas Müllerista on tehty Matti Nykänen.

Toinen kriitikkoni syytti minua nillittämisestä. Hän sanoi, että kuva on symbolinen. V-tyylinen hyppääjä on kuitenkin kelvoton symboli kuvaamaan juuri Matti Nykästä. Muutenkin on surkea selitys, kun silkkaa huijausta yritetään väittää symboliksi. Valheet ovat valheita ja symbolit symboleja ja huijaukset huijauksia.

Syntiinlankeemus käynnistyy pienillä valheilla

Erityisen kiusalliseksi kuvamanipulaation tekee se, että se on julkaistu kristillisellä sivustolla, jolla on kaiken lisäksi suuri levikki. Kuvaa on tykätty yli kuusituhatta kertaa ja sitä on jaettu melkein yhdeksänsataa kertaa

Ensinnäkään kristitty ei saa olla tyhmä. Koko keissiä ei olisi, jos kuvan manipuloija olisi älynnyt googlettaa sanaa "nykänen" sanan "mäkihyppääjä" sijasta.

Toiseksi kristittyjen on pidettävä tiukasti totuudesta kiinni. Tästä asiasta muistuttamista ei saa koskaan kutsua nillittämiseksi. Meidän tulisi pitää mielessämme, että syntiinlankeemuskertomuksessa käärmeen ja ihmisen vuoropuhelu alkaa kahdella pienen pienellä valheella, ei isollakaan, mutta asioita sanotaan vähän sinne päin, ja lopputulos on se, mikä hyvin tunnetaan.

Kolmanneksi kirkko ei saisi koskaan sortua siihen, että halvoilla kuvamanipulaatioilla kalastellaan tykkäyksiä. Jos tosiasiat ja suosio ovat vastakkain, on valittava totuus. Vai mitä?

Kaiken lisäksi tapaus on nolo. Ylläpitäjän pitäisi poistaa tökeryydet varsinkin, kun kyseessä on monille tärkeän urheiljan kuolema.

Ja vielä

Ja jottei kenellekään jäisi epäselväksi, sanon vielä sen, että jos jalkapalloilijat lasketaan pois, Matti Nykänen on minun elämäni suurin urheilusankari. Hänen kunnioittamisekseen tärkeää, että häneen liitetyt kuvat esittäisivät häntä itseään.

Molemmissa kuvissa on sama mies, Lukas Müller

Mummoilla olisi ollut aikaa opetella netin käyttöä

Kylältämme hävisi lyhyessä ajassa kaksi pankkikonttoria. Ensimmäisiä mieleen tulevia kysymyksiä on, miten mummot nyt selviävät. Ei voi edellyttää, että he oppisivat maksamaan laskunsa netissä.
Toisaalta voi sanoa, että heillä olisi ollut aikaa opetella. Internetin yleistymisestä on kulunut yli kaksikymmentä vuotta.

Huonosti käy, jos alkaa kovin varhain ajatella, että tässä iässä ei enää tarvitse. Loppuelämästä voi tulla yllättävän pitkä.

Elinikäistä opiskelua ei tarvita vain työelämässä selviytymiseen. Jos sen lyö laimin, myös kotielämästä ja sen arjesta tulee kituliaan vaikeaa.