Tähän mennessä pelatuissa MM-peleissä näyttävin maali on
ollut Robin van Persien puskumaali, jonka varmaan muistan vuosien kuluttua.
Suosikkini on kuitenkin Brasilian kolmas maali, jonka Oscar
teki. Sitä on syyttä vähätelty. On ajateltu, että Kroatian maalivahti vähän
nukahti. Tekotavan oveluus on kuitenkin juuri siinä, että se saa maalivahdin
nukahtamaan.
Ollessani juniorina ensimmäisissä jalkapalloharjoituksissa
meille kerrottiin, että vain naiset potkivat etuvarpaalla. Se oli
raskauttavaa, koska silloin ei kukaan tyttö vielä pelannut jalkapalloa.
Kärkipotku oli sallittua vain viimeisessä hädässä. Jos junioripelissä levisi huhu,
että joku oli tehnyt maalin kärkkärillä, maalin tuottama sankaruus melkeinpä
vaihtui häpeäksi.
Tässä uskossa tulin Brasilian maailmanmestaruusvuoteen 1994.
Aloin ihmetellä kärkipelaaja Romariota: "Tuo kaverihan tekee kärkkärillä
maaleja."
Hidastuksia tutkiessani näkemys ei muuttunut. Romario
törkkäsi juoksusta kengänkärjellä pallon liikkeelle. Laukaus ei ollut voimakas,
mutta se lähti niin arvaamattomasti, että maalivahti jäi hölmistyneenä
katsomaan, kuinka pallo oli jo hänen vierellään ennen kuin hän ehti tehdä
mitään.
Juuri Romariota voi pitää kesken juoksua potkaistun
kärkkärin isänä. Kun Ronaldo teki samanlaisen maalin kahdeksan vuotta
myöhemmin, hän sanoi: "Minä tein sen niin kuin Romario niitä tekee."
Viime torstaina oli Oscarin vuoro. Kroatian maalivahti ei
ollut huono. Hän ei vain voinut sille tempulle mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti