Äiti ei antanut minun katsoa vuonna 1968 Euroopan Cupin
finaalia, jossa pelasivat Manchester United ja Benfica. Se oli yksi
legendaarisia otteluita, ja siinä olisi nähnyt yhtä aikaa Eusebion, Bobby
Charltonin, George Bestin ja Dennis Lawn. Kuulemma en olisi jaksanut herätä
kouluun.
Se oli paha kasvatusvirhe.
Onneksi isä herätti keskellä yötä katsomaan, kuinka Muhammad
Ali eli silloinen Cassius Clay voitti nyrkkeilyn raskaan sarjan
maailmanmestaruuden Sonny Listonilta. TV:n mustavalkoinen, heikkolaatuinen kuva
on vain lisännyt muistoni myyttisyyttä.
Sillä tavoin poikia on kasvatettava.
Mutta muistan minä Muhammad Alista muutakin. Hän oli pahoin
Parkinsonin taudin runtelema mies, kun häntä haastatellut toimittaja kysyi
häneltä, katuiko hän nyt sairautensa päivänä nyrkkeilyuraa, joka oli kenties
aiheuttanut hänen tautinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti