Lapsuuteni tärkein kirja oli kenties Yrjö Karilaksen toimittama Pikku jättiläinen. Se oli yksiosainen tietosanakirja kaikesta, mitä ihmisen tarvitsi tietää. Sitä ei ollut jäsennelty aakkosten vaan eri aiheiden mukaan. Sivuja oli yli 1 500. Kirja alkoi lähes viidenkymmenen sivun pituisella artikkelilla, jonka aiheena oli ajanlasku. Seuraavaksi kirja käsitteli tähtitiedettä, jonka jälkeen seurasivat geologia, maantiede, historia, uskonto, filosofia, Suomenmaa, kansatiede, maatalous, kasvitiede, eläintiede, antropologia, biologia, ilmatiede, fysiikka, kemia, matematiikka, numerot ja kirjaimet, kielet, estetiikka, kirjat ja kirjastot, kirjallisuus, taidehistoria, musiikki, yhteiskuntaoppi, lakitiede, sotalaitos, vaakunat ja sinetit, mitat, painot ja rahat, talouselämä, posti ja lennätin, kulkuneuvot, merenkulku, rautatiet, moottoriajoneuvot, ilmailu, keksinnöt, radio, lääketiede, metsästys ja kalastus, ulkoilu, partioliike ja shakkipeli.
Minua kiinnosti melkein kaikki. Kirjan lopussa olleet metsästys, kalastus, ulkoilu ja partioliike eivät juuri innostaneet. Myös eri valtioiden lippuja esitellyt kuvasivu houkutteli. Eniten perehdyin sotalaitokseen, historiaan, uskontoon, tähtitieteeseen ja maantieteeseen.
Luin kirjaa varsinkin ennen nukkumaanmenoa. Kun lopetin, laitoin sen tyynyni alle, joka ei ollut paksulle kirjalle hyvä paikka. Pikku jättiläisen alkuperäisessä kansikuvassa Atlas kannatteli maapalloa, mutta minun kappaleestani kannet ja muutamat alkusivut olivat kuluneet pois.
Painos oli vuodelta 1944, mikä tarkoitti sitä että kirjan tiedot ja historiankäsitykset olivat sota-ajalta. Yli kahdessakymmenessä vuodessa paljon oli muuttunut. Täyttäessäni kymmenen sain syntymäpäivälahjaksi uuden painoksen. Tiedot oli päivitetty, mutta kirjasta ei koskaan tullut yhtä rakasta.
Ja sitten sitaatti vuodelta 1944: Ensin kulki ihminen jalan tai kannatti tai vedätti itseään toisilla ihmisillä. Vähitellen hän oppi käyttämään erikoisia apuneuvoja, kuten muutamilla seuduilla puujalkoja, lumikenkiä, suksia, luistimia, luistinpurjeita ja potkukelkkoja. Sittemmin hän turvautui eläinten ja vasta myöhemmin koneitten apuun. Entisaikaan oli vähän maanteitä ja nekin olivat huonossa kunnossa. Matkustamisen tekivät epävarmaksi maankiertäjät, rosvot ja kuljeskelevat sotamiehet. Täytyi vaeltaa aseistettuna tai suurissa joukoissa: rahat kätkettiin sukkaan tai neulottiin paidankaulukseen. Majataloja oli hyvin harvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti