On hyvät ja huonot puolensa, kun ihminen syrjäytyy joutomieheksi vanhuuseläkkeelle tyhjiä toimittelemaan. Menettää ison määrän mahdollisuuksia tehdä merkittäviä asioita, mutta on myös hyvää vapautumista.
Yksi joutavuuden tärkeimmistä voitoista on siinä, että välttyy kuuntelemasta konsulttien esitelmiä ja tuijottamasta PowerPoint-kalvoilta niiden vähä-älyisiä iskusanoja. Janne Saarikiven ilmaisua käyttäen en ole ollut niitä, jotka jaksavat "innostua kehittämispäivän motivaatioluennosta ja osallistua leikkimieliseen ryhmätyöskentelyyn organisaatiokaavion ympärillä".
Vaikka kuinka muistelen seminaareja ja koulutustilaisuuksia, juuri mitään hyödyllistä ei jää jäljelle, ellei ota lukuun joidenkuiden kollegojen tapaamista. Poikkeuksia tulee mieleen kaksi: Juha Pihkala opetti erinomaisesti kokoustekniikkaa, ja Wille Riekkinen tarjosi demonstraation, jota sen jälkeen olen itsekin käyttänyt.
Aivan varmasti on ollut jotain muutakin, vaikka päässäni lonksuu tyhjää.
Sääntönäni oli, että annoin luennoitsijalle viisitoista minuuttia. Jos hän ei sinä aikana sanonut mitään merkittävää, en jaksanut olla paikalla edes kohteliaisuudesta, vaan lähdin katselemaan mahdollista kahvipaikkaa. Mielessäni olivat vanhan virren sanat: "Kun täältä erkanen, sen katson viisaudeksi."
Onnettomat kokemukseni johtuvat osin siitä, että olen lukemisen, en kuuntelemisen ihminen. Kirja tai yleensä teksti on ylivoimainen väline informaation siirtämiseen.
Kohtalaisen pitkän uran valtionhallinnossa lusineena, voi kyllä vahvistaa nämä havainnot ja kokemukset. Paras neuvo kokousrumbaan liittyen jonka sain, oli sen sisältöinen, attä jos sulla pitäisi olla pari palaveria päällekkäin, niin ilmoita toiseen, että joudut menemään siihen toiseen - ja päinvastoin. Ja palaa huoneeseesi tekemään oikeita töitäsi. Toimi varmasti kuin nk junan vessa, eikä kukaan perään huudellut vaan tunnollisena ja ahkerana pidettiin.
VastaaPoistaSiinä oli käytännön toimiva ratkaisu.
VastaaPoistaKuittaako tuo "paluu tekemään oikeita töitäsi" epärehellisyytesi vai olisiko uskallusta kertoa vaikka, että en ehdi, ei kiinnosta, tärkeä työ odottaa...?
VastaaPoista