Suuruudenhulluutta

Sipolan Timo ottaa esiin uutisen, jonka mukaan kuuhun suunnitellaan avolouhoksen tekemistä. Arvaan, että kyseessä on amerikkalainen versio suuruudenhulluudesta.

Täällä Budapestissa olen miettinyt tietysti enemmän suuruudenhulluuden neuvostoliittolaista versiota. Kun Budan linnavuorelta katseli alhaalla olevaa kaupunkia, tuntui käsittämättömältä, miten joku on luullut voivansa perustaa tänne pysyvän, panssarivaunujen voimaan perustuvan valtakunnan. Ei kukaan voi hallita pakkovallalla näin suurta kaupunkia muutoin kuin hyvin rajallisen ajan - tässä tapauksessa yllättävan kauan eli yli neljäkymmentä vuotta. Sitten panssarit lähtivät, mutta lähtivät kuitenkin.

Siitä suuruudenhulluuden neuvostoliittolaisesta versiosta tulee mieleen sekin, kuinka joskus seitsemänkymmenluvulla oli olemassa vakavia ja myös laajasti uutisoituja suunnitelmia, että Siperian joet olisi käännetty virtaamaan toisin päin. Muutoksen jälkeen ne olisivat paremmin palvelleet kolhoosien maataloutta. Suunnitelmia ei onneksi toteutettu, mutta siitä huolimatta on häpeällistä, että kukaan ei pahemmin kysellyt, mitä siitä operaatiosta olisi seurannut maapallon ilmastolle.

Yhdysvallat ja Neuvostoliitto muistuttavat jo nimiensä puolesta toisiaan. Historiansa aikana kumpikin on osoittanut pienempiään kohtaan samaa koppavuutta. Molemmat ovat uhmanneet ihmisen luonnollisia rajoja, joita ei pitäisi ikinä rikkoa. Yksi ero niiden suuruudenhulluudella kuitenkin on ollut: yhdysvaltalaisella versiolla on rahaa.