En muista kaupunkia, jossa suutelevia nuoriapareja olisi niin paljon kuin keväisessä Budapestissa. Jokaiseen raitiovaunuun tuntui mahtuvan kaksi tai neljä hellästi rakastavaista ikään kuin olisi ollut kiintiö, että ilman heitä vaunu ei liikkunut.
Ehkä tämä on Pustan kansan ikiaikaisia tapoja. Kun tasangolla näkee taivaanrantaan saakka, ei kannata salailla. Sen näkee kuitenkin.
Voi olla, että raitiovaunuissa suukottelu on budapestilaisten nuorten paikallinen sovellus amerikkalaisista elokuvista.
Tai sitten voi ajatella, että neuvostovallan alla rakkaus oli niitä harvoja asioita, joita komentoherruus ei voinut kieltää eikä edes rajoittaa. Paettiin rakkauteen, kun muuta tilaa ei ollut.
Diktaattorien vallalla on rajansa. Ikuisesti sallittuja ovat myös surullinen musiikki ja rukous, jonka vain Jumala kuulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti