Sunnuntain konfirmaatiota varten haeskelin tietoa siitä, mitä Pirkkalassa tapahtui paikallisesti vuonna 1993 eli tämän vuoden rippikoululaisten syntymävuonna.
Muistiinpanoistani löytyi jo unohtamani asia, että Pirkkalassa oli ryhdytty keräämään käytettyjä hammasharjoja Viron lapsille.
Uskomattomalta se tuntui, eikä tunne ole hälventynyt viidessätoista vuodessa. Jokin raja se on oltava ihmisten nöyryyttämiselläkin. Ei sitä saa tehdä edes auttamisen nimissä.
En uskaltanut käyttää esimerkkiä jumalanpalveluksessa. Pelkäsin, että se olisi syönyt liian paljon huomiota joltain oleelliselta. Lisäksi joku takapenkkiläinen olisi tuon jutun kuultuaan alkanut epäillä kaikkea mitä sanon.
Joskus totuus on niin merkillinen, että siitä on vaiettava pysyäkseen uskottavana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti