Olin käymässä Pirkkalan Takamaalla. Tämä omakotialue on rakennettu joskus 1980-luvun lopulla.
Isäntäperheen ihmiset kiittelivät kovasti naapureitaan. Kun keskustelua jatkettiin, ilmeni, että alueen hyvä yhteishenki liittyi yhteisiin rakennusvaiheisiin, siihen että työkalut olivat yhteisiä. Niitä lainattiin puolin ja toisin.
Lapsista ei puhuttu, mutta voi hyvin uskoa, että tuollaisella alueella myös lapset olivat tietyssä mielessä yhteisiä. He kantoivat talosta toiseen tuoksujaan ja tapojaan.
Yhteisyys ei lopulta synny keksityistä asioista vaan ihmisen luonnollisesta toiminnasta.
Lähistölle rakennettu jättihuoltamo on kuulemma muuttanut jotain. Nykyään korvaavat hankinnat tehdään sieltä.
Perheen yli 20-vuotias tytär kertoi ilahtuneensa jokin aika sitten suuresti, kun joku naapuri tuli lainaamaan leivinjauhetta.
"Se oli kuin vanhoina hyvinä aikoina."
Asumme kerrostalossa Hämeenlinnassa.Meillä on rappuun kaksi sisäänkäyntiä ja itse usein käytän sisäpihan ovea,koska parkkipaikat ovat siellä.Etuovelle tulee näköyhteys kun avaa välioven ja usein olen huomannut jonkun naapureista seisovan käytävässä jähmettyneenä, niin sanotusti muina miehinä.Morjestaminenkin on kiven alla.Kerrostalossa ihmiset ovat jollakin hassulla tavalla lokeroituneita,eivätkä he uskalla edes kohdata naapuria.Eikä oo muuten pelkoo,et kerrostalossa lainattais leivinjauhetta.-joni-
VastaaPoistaitse olen asunut takamaalla koko lapsuuteni ja rivitalo yhtiömme miltei jokaisessa asunnossa asui lapsia. Talonyhtiön leikkialue sijaitsee ns. leveällä kukkulalla ja aina lauantai iltaisin vanhemmat ja lapset kerääntyivät pihalle potkimaan useita palloja niin, että vanhemmat olivat alatasanteella ja lapset kukkulalla ja pallot piti mahdollisimman nopeasti saada omalta alueelta pois. Muutenkin talonyhtiön asukkaat kokoontuivat innolla aina pihatalkoisiin (joka lienee näinä päiviä harvinaista). Pelailimme useasti kaikenlaisia lapset vs vanhemmat pelejä pihalla. Muistelen hymyillen. Onko tällaista enään missään?
VastaaPoistaT. Paula Sjöblom