Paavo Haavikko on kuollut.
Hän on ainoa runoilija, jonka teksteistä olen oikeasti innostunut. Muuten lyriikka on ollut minulle vieras laji. Loppusointuja en siedä ollenkaan.
Runoilijaksi Haavikko kertoi ryhtyneensä, koska ei löytänyt lukemistaan runoista mitään mieltä. Hän sanoi halunneensa kokeilla, eikö sanoista saisi rakennettua jotain, mikä vastaisi todellisuutta. Ehkä tämä selittää kiinnostukseni.
Haavikko on ainoa, jonka runoja osaan ulkoa - ilman, että olisin niitä koskaan varsinaisesti opetellut ulkoa.
Vaikkapa nämä kaksi:
...
Katso elämä on niin sitä varten rakennettu
ettei sinulla toista kertaa tulisi ikävä maailmaan.
...
Kynttilä palamalla. Pullo tyhjentymällä.
Elämä. Merkitys merkitykseltä.
Ovella. Kiitä ja kumarra.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti