Talvipakkasessa neljä tuntia

 
Bruce Springsteen on tulossa Tampereelle. Lippuja alettiin myydä yhdeksän aikaan aamulla, ja ensimmäinen jonottaja oli paikalla aamuviideltä.

Kyllähän minäkin muistan ne otsikot, joissa Springsteeniä
mainostettiin uudeksi Dylaniksi. Ei tullut uutta Dylania, vaan tuli maailman ensimmäinen Springsteen, hyvä muusikko ja lauluntekijä, jonka Riverin olen kuunnellut puhki.

Muutama vuosi sitten maksoin itseni kipeäksi päästäkseni katsomaan Springsteeniä Olympiastadionille. Olihan se mukavaa, vaikka hinta ei ollut missään järkevässä suhteessa nautintoon. Kuitenkin se vielä meni.

Mutta että seistä neljä tuntia tammikuussa kadulla varmistaakseen lipun saamisen. En vain käsitä. Stadioneilla musiikki on aina samaa puuroa. Ei kai se tähden näkeminen nyt niin tärkeätä voi olla.

Kaikkea se uskonto teettää.