Talkoita ei enää ole

 
Alkuaan suunnittelin, että olisin lukenut George Orwellin romaanin 1984 juuri kyseisenä vuonna, mutta aihetta toitotettiin tuolloin joka paikassa kyllästymiseen saakka, joten lukematta jäi.

Tuntuu, että lopulta olisi tartuttava tähän kirjaan, sillä kaikesta päätellen se on edelleen sietämättömän ajankohtainen. Se kertoo turvallisuuden nimissä tapahtuvan valvonnan lisääntymisestä ja yhteiskunnan muuttumisesta totalitarismin suuntaan. Tärkeimpiä vallankäytön keinoja on kieli, jossa sanoja muokataan mielivaltaisesti. Negatiivisia asioita kutsutaan alkuaan positiivisilla sanoilla.

Yksi orwellmaisen sanamuokkauksen uhreiksi joutuneita sanoja on "talkoot".

Omassa paikallisessa todellisuudessamme olemme ajatelleet tulevaa pääsiäistä ja miettineet, millä sanoilla nuoria kutsuttaisiin valmistelemaan yhteistä pääsiäisyön ateriaa. Totesimme, että sanaa "talkoot" ei voi käyttää, koska sen nykymerkitys on jotain muuta kuin se, mitä tällä sanalla alkuaan tarkoitettiin.

Lapsuudessani "talkoot" oli kaunis sana. Esimerkiksi kesämökkimme uimaranta kunnostettiin kylänmiesten kanssa. He tulivat mielellään paikalle, antoivat työpanoksensa ja koneensa. Työtä paiskittiin kunnolla. Kukaan ei odottanut saavansa palkkaa, mutta isäntä ei siitä huolimatta kitsastellut. Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon. Illan päätteeksi lämmitettiin sauna. Isäntä huolehti siitä, että kenenkään ei tarvinnut tuoda omia oluita. Kestitys oli kaikin puolin runsasta. Talkoot venyivät aamun puolelle.

Tapahtumaan ei liittynyt myöskään pyrkimystä välttyä maksamasta palkkaa sille, joka sen ansaitsi. Yhteinen moraali salli talkootyöt vain sellaisissa asioissa, jotka oli mahdollista hoitaa ainoastaan isolla ihmismäärällä.

Olin pikkupoika, mutta tajusin että aikuisilla oli kivaa.

Kun Suomi vajosi 1990-luvun alussa lamaan, otettiin sana "talkoot" uudiskäyttöön, mutta vain sana, ei tuota ikivanhaa yhteisen työn kulttuuria, johon liittyi yhteishenki ja runsas kestitys. Äänneasu oli vanha, mutta sisältö oli kokonaan muuta: pakkoa, nuljuilua ja kiristämistä. Iiro Viinasen lama-Suomessa talkoiksi kutsuttiin korvauksetta tehtäviä ylitöitä ja omastaan väkisin luopumista ilman minkäänlaista korvausta tai kestitystä.