Tapasin kadulla entisen rippikoulutyttöni äitiä. Kysyin häneltä peruskysymyksen: "Mitä kuuluu?"
Hän vastasi tavalliseen tapaan, ettei mitään ihmeellistä.
Pienen tivaamisen jälkeen hän kertoi lapsenlapsistaan, jotka tuntuivat hänelle tärkeiltä.
Oli pakko kysyä, mitä mahtavat olla ihmeet, jos nämäkään eivät ihmeiksi kelpaa. Kokonainen ihmiselämä on paljon suurempi hämmästyksen aihe kuin joidenkin lahkojen mainostamat eriparisten jalkojen pidennysoperaatiot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti