Taas on ollut Sastamalassa liikenneonnettomuus, jossa on ollut mukana viisi nuorta. Syynä on ollut tolkuton ylinopeus, mutta tällä kertaa selvittiin ilman kuolemantapauksia.
Jotain olisi keksittävä.
Juuri nyt on epämuodikasta epäillä ajatusta, että nykypolvi olisi vastuuttomampaa kuin entisten paratiisiaikojen ihmiset.
Kuitenkaan en ole ikinä nähnyt niin vastuutonta ajokulttuuria kuin joskus 1960‑luvun lopussa, kun nykyajan kuusikymppiset olivat nuoria ja kasikymppiset keski‑iässä.
Aikuiset miehet rehvastelivat tavalla, jota ei missään enää kohtaa. Muistan, kuinka eräskin sukulaismies, ison firman johtaja, kertoi ajaneensa Tampereelta Suomen ja Ruotsin yleisurheilumaaotteluun Helsinkiin enimmillään 160 km/h:n nopeutta. Autona oli Chevrolet, jossa oli lehtijouset ja jäykkä taka‑akseli. Tie oli kapea mutta autoja täynnä. Ohiteltavaa oli paljon, ja tuskin kenelläkään oli turvavöitä. Turvatyynyjä ei ollut edes scifileffoissa.
Setämies kiisi mutkaisia sorateitä kuplavolkkarilla sadan kilometrin nopeutta. Toinen käsi oli ratissa, toisella hän veteli tupakkaa. Istuin siinä vieressä, ja hän oli tyytyväinen kun pikkupoika ihaili.
Komeaa se oli. Olihan saatu alle oma auto. Siinä oli vapaa kettu vapaassa kanatarhassa.
Oma suosikkimuistoni on, kun ajelin 70-luvun lopulla silloin reilujen kolmikymppisten veljesten kyydissa maaseudun kylakauppaan. Kun molemmilla oli kaljapullo yhdessa kadessa ja rooki toisessa, niin matkustajan puolella olleen veljen piti vaihtaa vaihteita rookikadellaan. Kuskin kadet kun ei siihen enaa riittaneet. Pelkaan edes ajatella, millaiset promillet aijat olisi puhaltaneet.
VastaaPoistaNe oli niita hyvia vastuuntuntoisia aikoja!
Ehkä nyt ei olekaan aika syytellä eikä puolustella vaan jopa Jumalan edessä kysellä,mitä tämä kaikki on ja mitä voisimme yhdessä tehdä.
VastaaPoista