Lapset kävelevät likaisin kengin sisään ja sotkevat sen järjestyksen, joka on juuri saatu kovalla työllä siivotuksi. He tulevat sunnuntaiaamuna liian varhaisin kinuamaan aamupalaa ja leikkitoveria, ja väsyessään he kitisevät turhasta. Silloin mikään ei ole niille hyvin. Oksennustauti vie koko perheen painajaisten puolelle ja jaksamisen toiselle puolen.
Siitä huolimatta on myös toisenlainen näkökulma.
Se tuli mieleeni, kun luin ikivanhaa merkintääni siitä, kuinka vanhemmat sanoivat, etteivät ikinä pesisi pois ikkunasta lapsensa likaisia sormenjälkiä.
Sen lapsensa he olivat menettäneet.
Lapset todellakin on uskomattoman arvokkaita ja tarkeita huolimatta kaikesta niiden aiheuttamasta vaivasta. Se klisee on ehdottomasti totta. Jos lapsensa menettaisi, niin kylla sita surua olisi vaikea edes kuvitella.
VastaaPoistaLapsista puheen ollen. Aiti oli pistanyt joulupakettiin viime kesaisen Pirkkalaisen, jossa oli poikasi Pekan haastattelu. Aika uskomattomalta tuntuu, etta Pekka ei enaa viitsi pelata isansa kanssa shakkia kun muka aina voittaa. Mutta hyvin sait ainakin pojan innostumaan pelaamisesta.
VastaaPoistaPirkkalaisen toimittaja kuulemma hieman väritti juttua. - Tosiasia on kuitenkin se, että parin kolmen viime vuoden ajalta parhaat saavutukseni ovat olleet siinä, että minulle on kerrottu, miten olisin voinut voittaa, jos olisi pelannut paremmin. - Mutta minä nyt olenkin tällainen puhdas amatööri, en ollenkaan oikea shakin pelaaja. Shakkislangissa minun kaltaistani nappuloiden tuuppijaa sanotaan patseriksi.
VastaaPoista