Jumalanpalveluksissa voidaan nykyään rukoilla yksityisten seurakuntalaisten esittämien asioiden puolesta. Näin tavalliset ihmiset voivat tuoda yhteiseen kokoontumiseen omat huolensa, mutta myös kiitoksen aiheet.
Alku oli hyvä, mutta sitten otettiin netti käytöön.
Ensimmäiset ongelmat ovat alkaneet näkyä. Seurakunnan sähköposteihin tulevat rukoukset ovat entistä pitempiä ja monilukuisempia.
Jos rukoukset tästä edelleen kasvavat lukumäärää ja pituutta, ollaan pian siinä, että ne eivät lainkaan mahdu jumalanpalveluksissa luettavaksi. Niiden massa ei mahdu edes taivaaseen (no, totta kai mahtuvat - tämähan on vain kärjekäs kielikuva).
Joku koettaa varmistaa rukoustensa tehoa myös sillä tavoin, että lähettää niitä yhtä aikaa moniin seurakuntiin.
Näemmä rukous on kanava, jonka joku yrittää varastaa itselleen.
Rukouksissa on myös tiettyä komiikkaa. Yksi ja toinen pyytää Jumalaa ratkaisemaan riita-asiat - pyytäjän eduksi.
Raamatussahan todetaan ettemme osaa rukoilla niin kuin tulisi. Silti Jeesus kehottaa meitä laittamaan kännyt ristiin ja vielä rohkaisee sanoen : " Anokaan niin teille annetaan... jokainen anova saa ja etsivä löytää.." Rukous on herkkä asia ja eikö juuri avuttomaksi itsensä kokevat lähetetä rukouspyyntöjä? Eihän vain kukaan halua halveksia aitoja rukouksia? Eihän niitä ole osoitettu ihmiselle vaan Jumalalle, joka yksin tietää kaiken niin kuin se todella on.
VastaaPoistaTietysti on mahdollista, että Jumala osaa asettaa kaikki ihmisen pyynnöt oikeisiin yhteyksiinsä. Siitä huolimatta itse Kristus (joka ei muuten puhu käsien ristimisestä mitään) antaa esimerkin kaihdettavasta rukouksesta: ”Älkää tyhjiä hokeko kuin pakanat.”
VastaaPoistaJa vaikka Jumalalla on valta antaa anteeksi ihmiselle hänen typeryytensä, ei tämä typeryyksiä miksikään muuta. Jos ihminen rukoilee saadakseen muiden kustannuksella itselleen kuulumattomia etuja, on kyse epämoraalisesta teosta. Se on huonoa käytöstä, vaikka sille kuinka annettaisiin nimi ”rukous”.
On helppo keksiä esimerkkejä moraalittomista rukouksista. Ääripäässä on massamurhaajan rukous: ”Anna minun osua konepistoolillani mahdollisimman moneen; siitäpähän saisivat.” Hieman lähempänä arkielämää olisi myymälävarkaan rukous: ”Anna minun onnistua sieppaamaan tuo kaulakoru, tekee niin mieli.”
Jokapäiväisempää moraalittomuutta edustaa taas perinnön saajan rukous: ”Järjestä minulle isäukon perinnöstä kaikkein makoisin pala.” Tai urheilijan rukous: ”Anna tuon kilpailijan nyt pyllähtää, jotta minä voitan koko kisan.” Tai koululaisen rukous: ”Anna minun saada kokeesta yhtä hyvä arvosana kuin tuo kovasti ponnistellut kaverini; siitäkin huolimatta etten viitsinyt tehdä asian hyväksi yhtään mitään.”
Jumala tekee niin kuin tekee, mutta siitä huolimatta on moraalisia ja moraalittomia tekoja. On myös moraalisia ja moraalittomia rukouksia.
En minä ainakaan hyväksy sitä, että joku perintöriitoihin ajautunut pyytää koko seurakuntaa asettuman jumalanpalveluksen esirukouksessa kiistassa juuri hänen puolellen; vallankaan kun rukousta lukevalla papilla ei voi olla vähintäkään tietoa siitä, onko rukouksen pyytäjä oikeassa vai väärässä. Jos me sotkemme Jumalan keskinäisiin riitoihimme, rikomme sitä käskyä vastaan, joka kieltää mainitsemasta turhaan Jumalan, meidän Herramme nimeä.
Juu. Eikä Jeesus puhunut mitään ristinmerkin tekemisestäkään. Mistähän johtuu ettei ainakaan meidän seurakuntamme jumalanpalveluksissa kuule juuri koskaan luettavan kenenkään lähettämiä esirukouspyyntöjä?
VastaaPoistaEikö täällä päin uskota rukouksella olevan kuvallistakaan merkitystä vai ovatko täkäläiset tulleet siihen käsitykseen, että tässä kirkossa on turha pyytää Jumalalta mitään ihmeellistä?
Kai sekin on turha rukous että kirkkoon tulisi paljon sanankuulijoita. Sellainen rukoushan saattaa olla vain yritys mahtailla suurilla kävijämäärillä.
Käsien ristiminen ja ristinmerkki ovat kauniita tapoja, vaikka Jeesus ei niitä opettanutkaan. Myös äitienpäivä on kaunis asia, vaikka Jeesus ei sitä viettänyt.
VastaaPoistaEn tiedä, miksei teillä päin lueta seurakuntalaisten rukouksia, täällä meillä kyllä. Käsittääkseni aatonaattona ilmestyvässä Aamulehdessä on aiheesta juttua. Minullekin ne sopivat, vaikka aivan mitä tahansa niissä ei sopisi höpistä; ne kun ovat myös julkista puhetta.
Meikalaiselle moisista esirukouspyynnoista tulee mieleen, etta on tainnut itsekkyys ja oman edun tavoittelu levita kaikille saroille. Jos saisi Jumalankin omaksi agentikseen, niin siitahan vasta menestysta seuraisi.
VastaaPoista"Rukouksissa on myös tiettyä komiikkaa. Yksi ja toinen pyytää Jumalaa ratkaisemaan riita-asiat - pyytäjän eduksi."
VastaaPoistaNiin, kautta aikojen sotaa käyvät kansat ovat huutaneet Herraansa apuun. Kotia, uskontoa ja isänmaata toitotetaan meilläkin. Se jos mikä on paitsi koomista myös rienaamista - sanan varsinaisessa merkityksessä.
Koska on kansalta kysytty sitä,että lähdetäänkö sotimaan?
VastaaPoistaKyllä ne päätökset ovat harvojen käsissä ja kansa kärsii.
Siinä kärsimyksessä on täysin ymmärrettävää,että apua rukoillaan jo pelkästi omien rakkaiden puolesta - tuskin mikään voitto mielessä.Voittajia kun ei sodassa ole.
Harvat ihmiset ovat päättäneet sodista, mutta toisaalta mitä lähemmäksi on tultu nykyaikaa, sitä suuremmaksi on kasvanut tavallisten ihmisten vastuu. Moneen sotaan on ryhdytty, jotta voitettaisiin seuraavat vaalit. Toisaalta Vietnamin sota on esimerkki siitä, että tavallisten ihmisten vastustus lopetti sodan.
VastaaPoistaKuka senkään tietää,montako sotaa on estetty jatkuvalla rukouksella maailman rauhan puolesta,rauhasta kansojen rajoilla.
VastaaPoistaOlisiko tämä yksi pienen ihmisen mahdollisuuksista suuressa maailmassa.