Työn jakaminen tiimeihin ja projekteihin on ovelimpia tapoja syyllistää ihminen ja saada hänet toimimaan koneen osana ja ylittämään itsensä.
"Homma kusee." "Urakka juuttuu paikoilleen." Joku toinen kärsii siitä, että itse ei saa asioita aikaiseksi."
Ihmiset saadaan näin pitämään toisiaan kurissa, ja tietysti se on hyväkin, mutta kun elämä alkaa näyttää loputtomalta projektien kokoelmalta, jossa kalenteri on täytetty pelkillä kalmanviivoilla, niin ei ole ihme jos ihmiset vetäytyvät vuorotteluvapaille ja burnouteille. Ei ole parempaa mahdollisuutta hypätä rumban ulkopuolelle.
Ihmisestä on tullut osa suurta logistista ketjua, jossa ei kysytä mitään.
Tällä tavoin toteutettu työ eroaa liukuhihnatyöstä vain sillä tavoin, että vaadittavat tehtävät ovat mutkikkaampia.
Ja siinä sivussa elämän tärkeistä asioista tulee projekteja: perhe, ystävät ja arki ovat projekteja jotka suoritetaan.
VastaaPoistaEräs tuttuni kertoi, että hän on mahdollisesti rakastunut. Hän kuitenkin kutsui rakastumistaan projektiksi, jota hän säätelee muiden projektien ehdoilla.
Tiedostan, että on väärin tulkita ja arvostella toisen rakastumisen määrää tai sitä onko se aitoa,enhän minä sitä voi tietää.
Tästä huolimatta ajattelin pienessä vajavaisessa mielessäni: "Toivon ja rukoilen, että joskus rakastut."
-joni k.-