Koulusurmia, paloittelumurhia, sarjamurhia, hankeen haudattuja lapsia, kidnappauksia ja kopissa säilytettyjä panttivankeja.
Tästä menosta alkaisi Dostojevskikin olla jo ymmällään.
Kaipaan sitä, että alettaisiin taas uskoa Jumalan tuomioon. Tajuttaisiin, että ihmiselle ei sovi tehdä ihan mitä tahansa ja että oikeutta ei sovi ottaa omiin käsiinsä. Kaipaan uskoa siihen, että loppupeleissä viheltää oikea Jumala ja että syylliset jäävät lopulta kiinni.
Olkoon tämä sitten vaikka Jumalan pelkoa, mutta jokin roti tähän täytyy tulla.
Toisaalta pelko se aivan ensimmäinen taustalla oleva tekijä taitaa olla joka jalostuu sitten niiksi muiksi tutuiksi negatiivisiksi tuntemuksiksi ja sitä kautta negatiivisiksi teoiksi... minkä tahansa pelon avulla on helppo hallita ihmisiä, tätä onkin sitten historian aikana taidettu testata vähän kaikissa tunnetuissa maallisissa ja ei-maallisissa organisaatioissa ja yhteyksissä
VastaaPoistaJa sehän vasta pelottavaa olisikin jos Jumala olisi edes jollakin pienellä tavalla edes ihan vähän pelottava, silloin varmaankin toivoisin etten olisi ikinä syntynytkään
Nämä ovat toisaalta ja toisaalta -asioita, joiden totuus harvoin mahtuu yhteen lauseeseen tai näkökulmaan. Peter S on jostain näkökulmasta oikeassa, mutta pelkokaan ei ole kokonaan huono asia. Se estää ihmistä työntämästä kättään kuumalle levylle tai hyppäämästä liian korkealta katolta.
VastaaPoistaViime vuosisadalla olisi tarvittu jossain suunnalla enemmän pelkoa; ainakin sen verran että Hitler, Stalin ja Mao eivät olisi kuvitelleet olevansa kaikkivaltiaita, joihin mikään tuomari ei yllä.
Toivoisin myös sitä, että sarjamurhaajat pelkäisivät tekonsa seurauksia.
Olen alkanut ajatella, että myös jumalasuhteeseen kuuluu ripaus pelkoa, vaikka tämä ei muodikas ajatus olekaan. Se voisi tuoda elämään perusjärjestystä ja suojella heikkoja vahvempien mielivallalta.
Myös lasten ja vanhempien suhteeseen kuuluu ripaus pelkoa, tunne siitä että kun isä ja äiti tulevat paikalle, asiat laitetaan järjestykseen.
Tuoreella rippikoululeirillä joku nuori kirjoitti: "Jumalan täytyy joskus sanoa että ei käy." Olen samaa mieltä.
Pelolla voi kiusata ihmisiä ja sillä voi raunioittaa heikot ja muutenkin epävarmat, mutta ihminen on onnettomassa jamassa, jos ei ikinä pelkää mitään.
Olen tuosta pelon tarpeellisuudesta ja terveellisyydestä sekä yksilölle että koko yhteiskunnalle ihan samaa mieltä. Sitäpaitsi täydellinen pelottomuus sosiaalisten seurausten suhteen ja kyvyttömyys tuntea syyllisyyttä on merkki häiriintyneestä psyykestä.
VastaaPoistaNykyään tosin sekä syyllisyys että pelko esitetään usein negatiivisina tunteina, joista tulisi päästä eroon. Psykologia on monessa mielessä ottanut uskonnon paikan ja erityisesti psykodynaaminen suuntaus kasvattaa mielestäni ihmisiä melkoiseen narsismiin ja vääränlaiseen itseriittoisuuteen. Olihan Freudkin jo sitä mieltä, että uskonto on neuroosi, josta ihmiskunnan tulisi parantua ja koko psykoanalyyttisen ihmiskuvan perusta on pitää ihmistä puhtaasti hedonistista mielihyvää tavoittelevana olentona.
Ehka jonkun asteen pelko on se tunne, jolla luodaan jarjestysta. Kylla vilkkaan kahdeksanvuotiaan vanhempana ymmartaa, etta jostain sita jarjestysta pitaa tulla.
VastaaPoistaTaalta kauempaa katsottuna taytyy havainnoida, etta nuo suomalaiset uutisotsikot alkavat vuosi vuodelta nayttaa yha enemman samanlaisilta kuin taalla paljon parjatulla ja paivitellylla Amerikan maalla. Ei taida olla enaa niin kauheasti aihetta tyypilliseen skandinaavis-eurooppalaiseen ylemmyydentunteeseen.
Oon niin monta kertaa tässä viime aikoina miettinyt, että miten vanhemmille sais taottua kalloon kuinka lastensa kanssa toimitaan...
VastaaPoistaTeen töitä pienten lasten kanssa, ja kun jo alle viis vuotiaiden vanhemmat eivät pärjää omiensa kanssa, niin missä vika?? Annoin tässä päivänä eräänä yhdelle vanhemmalle neuvon, että olkaa niiden lastenne kanssa!!! Olkaa ja eläkää sitä arkea. Ottakaa lapsi mukaan normi elämään, älkää järjestäkö mitään sirkushuveja. Ei tarvitse lähteä Hoploppiin tai muualle vastaavaan äksöniä etsimään, arki riittää....
En minä mikään viisas ole, mutta omat kokemukset ovat osoittaneet maalaisjärjen olevan se paras ajattelutapa. Mitä näistä pienistä kasvaa, kun jo ihan pienenä saa kaiken mitä pyytää? Antakaa lasten olla lapsia, auttakaa heitä kestämään pettymyksiä, antakaa hellyyttä ja rakkautta, kertokaa heille asioita, olkaa kärsivällisiä ja asettakaa heille rajat :)
Elina