Käyttöön vai koristeeksi?

Jo toista kertaa kävin uudelleen rakennetussa Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa, joka on noussut voimiinsa tuhopolton jäljiltä. Kuutti Lavosen ja Osmo Rauhalan taide on vaikuttavaa. Komea on myös kirkon sijainti ja historia, ja tavallisten kylänmiesten työurakkaa on pakko ihailla.

Olen miettinyt, onko Pyhän Olavin kirkko käyttörakennus vai koriste‑esine, aito kirkko vai museo.

Maanantainen aukiolo viittaa ensimmäiseen vaihtoehtoon, maanantaisinhan museot tapaavat olla kiinni. Istumiseen kelpaamattomat puupenkit viittaavat taas jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Niissä jökötetään kankeammin kuin 1800-luvulla.

---
Uudelleen rakennetun kirkon nettisivut ovat muuten täällä: Tyrvään Pyhä Olavi .

Jos olen asiakkaana, en ole työssä

Ostin hämeenlinnalaiselta liikenneasemalta kahvin ja ruissämpylän. Ostokset maksoivat 5,25 euroa. Seinässä oli lappu, jossa asiakasta pyydettiin kantamaan astiat telineeseen. Luulisi, että tuohon hintaan astiat kulkisivat tiskiin ilman asiakkaan apua.

En kantanut. Minähän en ole siellä työssä.

Muutenkin astioiden kanniskeleminen on sen lajin avuliaisuutta, että se johtaa huonoihin seurauksiin. Moni kanniskelija luulee tekevänsä palveluksen työntekijöille, mutta kuviteltu apu vaikuttaa vain siihen, että työvoimaa ei palkata.

Astioiden kanniskeleminen on epämoraalinen teko.

Taas on muutama kesätyöpaikka vähemmän. Taas joku opiskelija on saamatta lisätienistiä. Suurten voittojen käärijä vain käärii lisää rahaa.

Joutaisi pois

Istuin Tampereen Hämeenkadulla kahvilla ja olin valinnut istumapaikkani ulkopöydästä.

Dieselbussi seisahtui eteeni ja peitti sinisellä kyljellään näkymäni. Bussi savutti ja sen moottori piti lujaa ääntä.

Juuri sillä hetkellä oli vaikea kannattaa edes joukkoliikennettä.

Joutilaat

Monestakin syystä on hyvä katsoa Suomea jostain Pudasjärven korkeudelta. Sieltä tarkkaillen elämä näyttää erilaiselta kuin etelässä, ja siellä olevilla ihmisillä on elämänkokemusten karaisemaa viisautta, jota on hyvä kuunnella.

Leirikeskuksemme emäntä on näitä hiljaisia viisaita.

Käytyäni Ison Syötteen huipulla kerroin hänelle, että alhaalla olevaan maisemaan oli kairattu tekojärvi.

"Onpahan joutilaille jottain", sanoi emäntä.

Reviiririkos on pahin

Toissa yönä rivarimme pihalla seikkaili kaksi huppupäistä kaveria, jotka kurkkivat autoihin sisään. Saaliikseen he eivät saaneet mitään.

Mieleen tuli viidentoista vuoden takainen talviyö, kun naapurikaupungin rosvo varasti uuden karhean automme katoksesta. Aikanaan hänet tuomittiin yli sadasta omaisuusrikoksesta ja kahdeksastakymmenestä autovarkaudesta tai luvattomasta käyttöönotosta.

Automme löytyi kuukausia myöhemmin Seinäjoelta kerrostalon pihamaalta. Olimme saaneet vakuutusrahat paljon aikaisemmin, kun rikoksesta oli kulunut kuukausi, mutta odotuksen kuukausi oli ärsyttävä.

Kaikesta huolimatta enemmän jäi harmittamaan ikkunan alta varastettu polkupyörä. Omaisuus oli pienempi, mutta keittiön ikkuna on henkilökohtaista reviiriä, jonka alle kukaan ei saa tulla ilman lupaa.

Valmis on vaikea laji

Vaihdoin blogini ulkoasua.

Valmiista muodoista ja värimalleista on vaikea löytää yhtäkään, jonka päälle ja sisään haluaisin asettaa omat ajatukseni.