Parempi maailma ilman isoa viisaria

Uudenvuoden ajoittuminen tammikuun alkuun tuntuu niin kummalliselta, että oli oikein palautettava mieleen, miksi se on juuri siinä. Eihän ihmisen elämässä silloin oikeasti mikään ala eikä lopu. Valinta vaikuttaa keinotekoiselta.

Nopeasti selvisi, että alkuaan vuoden on katsottu vaihtuvan talvipäivän seisauksessa, mutta sieltä se on valunut nykyiselle paikalleen. Tuossa on jo hieman järkeä, mutta vanha suomalainen tapa ajoittaa vuoden vaihtuminen kekriin eli sadonkorjuujuhlaan tuntuu vielä paremmin perustellulta. Kekrillä ei ollut tarkasti määrättyä päivämäärää, vaan se päätettiin syystoimien perusteella.

Ainakin minun päässäni todellinen vuosi alkaa, kun kesäloma päättyy.

Kummallisia aikamääreitä on muitakin kuin uusivuosi. Mihin kukaan ihminen tarvitsee minuuttia sekunnista puhumattakaan? Maailma olisi parempi ja levollisempi paikka, jos kelloista poistettaisiin minuuttiviisarit kokonaan.

En lakkaa ihmettelemästä sitä viisautta, joka Tampereen Vanhan kirkon kellotornin rakentajilla on ollut. Siinä kellossa ei ole koskaan ollut isoa viisaria.

Joulusaarnan katkelma

Saarnoja ei kannata julkaista kirjallisesti. Jossain tietyssä paikassa tietyille ihmisille puhuttu ei toimi kirjoitettuna ja kaikille ihmisille jaettavana tekstinä
Siitä huolimatta laitan esille pätkän siitä, mitä sanoin tänä jouluna Pirkkalan vanhassa kirkossa:

Melkein kaikki ihmiset nostavat jouluna tasoaan. Jopa lähimmäisenrakkauden jalossa lajissa kyvyttömät ja huonosti harjoitelleet nostavat jouluna tasoaan.

Tämä on kaikesta huolimatta jonkinlainen yritys paremmaksi elämäksi. Hetken olemme yhtä sarjaporrasta korkeammalla tasolla. Jo jossain tapanin seudulla alkaa näkyä, että liigakarsinta meitä odottaa ja tammikuun lopulla joudumme tunnustamaan, että putosimme sarjasta ja olemme siellä mistä alkuaan ponnistimme liikkeelle, muttei tämä myöhempi rämpiminen ota pois kunniaa joulun lumoukselta.

Minä en ole hautausmaaihmisiä

Nyt aatonaattona olin 200 metrin päässä isän haudasta... ja ajoin ohi.

Ei edes tullut mieleen, että siellä hänen hautansa on lumen alla, kynttilää vailla. Joskus keväällä sinne sentään käydään istuttamassa kukkaset, jottei "tule mitään sanomista".

Kirkkoa ympäröivät hautakynttilät kaunis näky, ja arvostan ihmisiä, jotka muistavat hautakäynneillään kuolleita rakkaita. Minä en vain saa siitä tavasta mitään irti. En ole hautaihmisiä.

Isää ajattelen kyllä. Kun alan muistella lapsuuteni jouluja, aloitan aina siitä, että iltapäivän hämyssä käytiin hänen kanssaan hakemassa metsästä kuusi.

Janne Ojasen salaisuus

Tapparassa pitkään pelannut ja jääkiekon maailmanmestaruudenkin voittanut Janne Ojanen on lopettanut urheilu-uransa. Yhdessä ystävänsä kanssa hän on perustanut liikelahjoihin erikoistuneen yrityksen.

Ojanen valittaa, että varsinkin joulun alla pitää kiirettä: "Nyt ei ole päivisin aikaa ottaa torkkuja, kuten joskus silloin urheillessa."

Voi Janne, Janne, ehkäpä juuri niiden taukojesi ansiosta olit niin hyvä kuin olit.

Yksi tyhjä hokema

Itsestäänselvänä pidetyksi hokemaksi on noussut ajatus, että yhteiskunnan olisi annettava kaikille vakaumuksille ja erityisesti kaikille uskonnoille samanlainen asema.

Kun jostain ajatuksesta tulee hokema, siitä katoaa ajattelu. Sitä toistetaan välittämättä siitä, onko sillä mitään yhteyttä tosiasioiden kanssa.

Yhdenvertaisuusajatusta voi kyllä toitottaa, mutta sen mukaan ei voi elää. Jos sitä sovellettaisiin johdonmukaisesti, yhteiskunta ei voisi mitenkään sanoa mielipidettään siitä, ajaako jokin aatteellinen ryhmittymä rasismia tai lietsooko se sotaa.

Eivät kaikki uskonnotkaan ole samanarvoisia yhteiskunnan kannalta. Tuore esimerkki on Helsingin Sanomien esiin nostama Tapani Koivuniemen uskonlahko.

Oman etunsa nimissä yhteiskunnan on tuettava sellaista uskonnollisuutta, joka tukee yhteiskuntarauhaa, ihmisoikeuksia ja oikeudenmukaisia elämänarvoja.

Hommaa riittää

Tuoreen uutisen mukaan lääkärit ovat kenties onnistuneet ensimmäistä kertaa parantamaan HIV-positiivisen potilaan. Ratkaisevan avun tuotti kantasolusiirto.

Tässä sitä siirrettävää sitten riittääkin. Vuonna 2008 laskettiin, että maailmassa oli 30 miljoonaa aidsin tai hivin kantajaa ja pelkästään Ugandassa heitä on 1,2 miljoonaa.

Orava ja siili samalla kupilla

Muuttoa tehdessä löytyy kaikenlaista. Tähän mennessä suurenmoisin esiin pulpahtaminen on Koivumäen Hannan ottama valokuva monen vuoden takaa. Siinä on orava ja siili yhtä aikaa samalla ruoka-astialla.

Eläimet antavat esimerkkiä ihmisille. Jos kerran siili ja orava mahtuvat jakamaan yhtä kuppia, miksi eivät sitten erilaiset ihmiset mahtuisi samaan maahan, kirkkoon, taloon ja taivaaseen?

Kahdessa ihmisessä on aina enemmän yhteistä kuin siilissä ja oravassa.

Syyria on kieltänyt tämänkin blogin

Ystäväni Kopposen Petri on Syyriassa pelaamassa Snookerin mm-kisoja. Heti perille tultuaan hän totesi, että Facebookiin ei ollut pääsyä.

Pian selvisi, että kyse ei ollut vain teknisestä syystä, vaan sensuurista.
"Facebook kohensi siviiliyhteiskuntaa ja auttoi luomaan kansalaisverkostoja hallituksen valvonnan ulkopuolella. Tämän takia se on kielletty", sanoi paikallinen naisten oikeuksien puolestapuhuja Dania al-Sharif uutistoimisto Reutersille.

Ei vain Facebook ole vaarallinen Syyrian viranomaisten mielestä. Myös tämän blogin ajatukset ovat Syyriassa kiellettyjä, eikä niitä voi siellä lukea.

Piukea maha

Enhän minä normaalisti jaksa uhrata ihmisten ulkonäölle kovinkaan monta ajatusta, mutta tästä kesämuistosta en jostain syystä pääse eroon:

Mies istui ilman paitaa Pyynikin näkötornin edustalla. Pallomaha oli niin piukeana, etten voinut olla miettimättä, roiskuuko päälleni kun se siitä repeää.