Sofi Oksasta ylistetään ulkomaita myöten. Luin hänen romaaninsa Puhdistus viime vuonna, mutta syvää jälkeä se ei jättänyt. Onko vika minussa? Onko Sofi Oksanen sittenkin liikaa kiitetty? Onko kyse vain makueroista?
Kirja on lukukelpoinen, mutta sen enempää se ei minulle antanut.
Ehkä viileyteeni vaikuttaa se, että Viron karu lähimenneisyys on ollut minulle ennestään tuttu.
Eniten minua kiusasi, että kirjoittaessaan dramaattisista ajoista Oksanen olisi voinut valita hieman epädramaattisempia ja tavallisempia tapauksia. Kyllä niistä olisi Viron tapauksessa draamaa riittänyt. Erityisesti nuoren prostituoidun mafiatarina tuntui päälle liimatulta sarjafilmiltä, jolla kosiskellaan nuoria sukupolvia ja jonka mukanaolo selittyy lähinnä kaupallisilla syillä.
Sofi Oksasen Nobelista en puhuisi vielä pitkään aikaan.
Mutta joulunpyhinä lukemaani Olli Jalosen Poikakirjaa kiitän kovasti. Se oli vakuuttava teos.
Samaa mieltä, ei ollut kummoinen kirja vaikkakin helppo lukea kuten keskivertodekkarit tapaa olla.
VastaaPoistaPäivi Pehkusuo