Suomalaiset lapset on todettu lukutaitonsa puolesta EU:n parhaiksi. Tästä tutkimustuloksesta on tehty se johtopäätös, että ansio kuuluisi ennen muuta suomalaiselle koulujärjestelmälle. Selityksen uskottavuutta heikentää se, että lähintä sukulaiskieltämme puhuva Viro on kakkosena heti Suomen jälkeen.
Jospa kyse onkin siitä, että toisinaan vaikeaksi mainittu kielemme on Euroopan helpoimmin lukemaan opittava kieli. Meillä heti tietää, miten sana kuuluu lukea, kun sen näkee kirjoitettuna edessään.
Tätä helppoutta suomalaiset eivät ymmärrä arvostaa. Koko ajan kirjoitukseen ja puheeseen tuotetaan sanoja, joiden ääntäminen ei heti ilmene kirjoituksesta, vaan se täytyy jollain muulla perusteella tietää.
Surullisinta on, että jopa ihmisen tärkeimpään sanaan eli omaan nimeen vanhemmat ovat lykkäämässä vieraskielisiä kirjaimia, jotka on aina erikseen selitettävä.
Käytännön tilanteissa Oscar Korhonen on Oskarseelläilmaniitä Korhonen ja Norah Virtanen on Norayhdelläoollahoonkanssa Virtanen. - Ja mikä ihmeen hyöty on c:stä ja ylimääräisestä h:sta? Joka tapauksessa ne on ulkomailla tavattava juuri sen takia, että esimerkiksi englannissa sanat lausutaan eri tavoin kuin kirjoitetaan. Kotimaassa on taas tuloksena jatkuvia sekaannuksia.
Olen huomannut myös sellaisen merkillisyyden, että erikoiset nimivalinnat liittyvät monesti vanhempien alhaiseen koulutustasoon. Pitkälle opiskelleet rohkenevat valita normaaleja nimiä.
Todella terava havainto! Olen itse pohtinut samaa asiaa paljon kaksikielisessa perheessamme. Teoriani on, etta kunhan lapset omaksuvat kasittamattoman monimutkaisen suomen kielen perusrakenteen vaivatta ymparistostaan, niin lukemisen oppiminen on sitten varsin helppoa. Kun seuraan englantia ensimmaisena kielena puhuvan peruskouluikaisen lapseni lukemisen edistymista, kaikenlaisten erilaisten aantamissaantojen opiskelemiseen ja ulkoamuistamiseen menee todella paljon aikaa ja energiaa. Suomalaisilla lapsilla ei moisia ongelmia ole lainkaan. Tilanne muuttuu sitten taysin painvastaiseksi, jos joku joutuu opiskelemaan suomea vanhemmalla ialla. Suomen perusrakenteiden ja kieliopin oppiminen on uskomattoman vaikeaa, jos on aidinmaidossa imenyt erilaisen kielen taidon. Vaimoni 18 vuotta kestanyt vaihtelevan aktiivinen suomen opetteleminen on hyvin valottanut tata asiaa.
VastaaPoistaOlipas kiinnostavaa saada tätä kautta vahvistus ajatukselleni. Kiitos Tommi.
VastaaPoista