Muuan tuttu kysyi, millä nimellä hänen olisi itseään maailmankatsomuksen kannalta kutsuttava. Hän on täyspäinen kristillisen vakaumuksen ihminen. Olisiko uskova hyvä? Entäpä uskovainen tai kristitty?
Nuo sanat riippuvat olennaisesti kuulijasta. Kristitty ja uskova ovat jo Raamatun ajalta peräisin olevia sanoja, ja siksi molempien sanojen käyttö on perusteltua.
Jostain syystä ihmisten kielitajussa sanat "uskova" ja "uskovainen" eroavat merkitykseltään, vaikka kielen logiikan kannalta niiden pitäisi tarkoittaa samaa. Uskovainen on arkikielessa olevinaan kuin enemmän kuin uskova.
Omasta puolestani olen vierastanut sanaa "uskovainen", koska se on jonkinlainen haukkumasana, joka viittaa ankeaan ja ahtaaseen elämään. En pidä elämääni ankeana enkä ahtaana. Katselen kyllä maata kohti, mutta sillä tavoin näkee hyvin kävellä.
Joskus olen käyttänyt sanaa "kristitty", mutten ole tyytyväinen siihenkään. En oikein osaa sanoa "minä olen kristitty", vaikka mielelläni sanon että ”me olemme kristittyjä”.
Sanan "kristitty" käytössä on myös se ongelma, että tietyssä mielessä myös suomalaisperäiset ateistit pitää lukea kristittyihin. Jos kuvitellaan tilanne, että tänne muuttaisi miljoona islamilaista, ateistit luettaisiin kristittyihin, haluavatpa he tai eivät.
Nykyään olen ruvennut käyttämään sanaa ”luterilainen”. Siinä on enemmän jotain tunnustautumisen kaltaista, mutta samalla se pitää riman alhaalla ja kertoo varovaisen myönteisesti asiasta, ei lupaa liikaa eikä laita liikaa paineita. Samalla se kertoo aika tarkasti hengellisestä maailmastani, tällaisesta pohjoisen ja Euroopan näkökulmasta katsoen syrjäseutujen ihmisen uskosta, joka on ehkä harmaata ja hieman hidasta, mutta samalla myös vakaata ja luotettavaa.
Luterilaisesta on olemassa myös kiva slangisana "evlut”.
Evlut suhtkoht. Usko-uskonto, uskova-uskovainen, kristitty-eikristitty...luterilainen on turvallinen vaihtoehto.
VastaaPoistaKirjoitit:
VastaaPoistaSanan "kristitty" käytössä on myös se ongelma, että tietyssä mielessä myös suomalaisperäiset ateistit pitää lukea kristittyihin. Jos kuvitellaan tilanne, että tänne muuttaisi miljoona islamilaista, heidät luettaisiin kristittyihin, haluavatpa he tai eivät.
Jossakin suppeassa mielessä sanaa "kristitty" voi todellakin aivan oikein käyttää pohjoismaalaisesta ateistista, mutta suomeen muuttaneesta muslimista sen käyttö tuntuisi hyvin omituiselta. Jostain olen esimerkiksi kuullut, että Suomen somalit pitävät itseään pikemminkin somaleina kuin suomalaisina - ja suomalaisesta kristittyyn on vielä matkaa.
On helppo kuvitella syntyvä täydellinen hämmennys, mikäli muslimia (tai paremminkin osaa muslimeista) nimittäisi kasvokkain kristityksi.
Itse ole miettinyt, että suomalaisesta ateistia olisi parempi kutsua protestantiksi tai vähemmän sekoittavasti "prostestanttisen kulttuurin kasvatiksi". Termissä on vähemmän tunnustuksellista painoa, mutta se kertoo jotakin henkilön tavasta suhtautua asioihin.
Hatis
kertoo aika tarkasti hengellisestä maailmastani, tällaisesta pohjoisen ja Euroopan näkökulmasta katsoen syrjäseutujen ihmisen uskosta, joka on ehkä harmaata ja hieman hidasta, mutta samalla myös vakaata ja luotettavaa.
VastaaPoistaTämä ilmaisu miellytti minua todella paljon.
Vielä hankalammaksi tilanteet ja kuvailut menevät, jos uskot vahvasti johonkin suurempaan, mutta se joku ei kohtaa minkään jo olemassa olevan uskonnon kanssa
VastaaPoistaJuhah, Arto ehkä kirjoitti hieman epäselvästi tuon kohdan mutta kyllä se "heidät" siinä viittaa kuitenkin ateisteihin eikä muslimeihin. Siis: "ateistit luettaisiin kristittyihin, jos verrattaisiin muslimeihin".
VastaaPoistaKas vaan, olen lukenut nopeasti ja huonosti, sen seurauksena pölmästynyt ja alkanut kirjoittaa vauhdilla, kunnolla palaamatta tekstiin. Kävi vanhanaikaisesti.
VastaaPoistaIlmeisesti Arto onkin myöhemmin täsmentänyt epäselvää kohtaa.
Hatis
Hei, ehdotus anonyymeille kirjoittajille: Ottakaa käyttöön nimimerkki, että lukijat tietävät ainakin edellisten kommenttien perustella, kenen kommentista on kyse. Ehkä jonkinmoista keskusteluakin voisi syntyä.
VastaaPoistaHatis
Hatikselle: olen tosiaan parannellut jälikäteen ilmaisuani.
VastaaPoistaKyllä Jeesuksen seuraaja/ uskova on hyvä vaihtoehto ainakin maailmalla, jossa eri sanoihin liittyy vääriä tulkintoja.
VastaaPoistaNuorten keskuudessa ainakin kutsumanimi "uskovainen" aiheuttaa epämiellyttäviä sävyjä. Minusta nyky-yhteiskunnassa tuon termin valitseminen riippuu henkilön omasta suhteesta Jumalaan. Itse pidän sanasta "kristitty" koska se muistuttaa Jeesuksesta: Christian, Christ, Kristus.
VastaaPoistaKristityllä alunperin tarkoitettiin Jeesuksen seuraajaa ja se on juonnettu sanasta Kristus. Kuitenkin niin moni kutsuu itseään kristityksi, vaikkei Raamatulla ole heille mitään merkitystä arkielämässä, saati Jeesuksella.
"Uskovainen" taas voi tarkoittaa mitä tahansa, vaikka Suomessahan se liitetään kristinuskoon. Ja sillä, mihin kirkkokuntaan itsensä ilmoittaa: ortodoksi, luterilainen, helluntailainen... ei ole mitään tekemistä henkilön uskovaisuuden kanssa.
Lieneekö siis kehiteltävä oma termi heille, jotka Jeesusta tosissaan haluavat seurata jokaisessa elämänsä hetkessä. Jeesuksen opetuslapsi on aika rohkea termi, mutta siksi meidät on kutsuttu. Ei penseiksi tai uskoaan peitteleviksi nynnyiksi.