Pohjoisen vaaramaisemissa nukuin levottoman yön

Nukuin yöuneni normaalisti Estonian, Jokelan ja Kauhajoen jälkeen, mutta Norjan tapahtumat saivat miettimään asiaa läpi yön. Eilisaamuna heräsin pää sekavana ja kurkku karheana.

Täällä rippileirillä uutistarjonta on kapeampaa kuin normaalielämässä. Kauhukuvat eivät vyöry päälle niin kuin kotona vyöryisivät. Niitä tulee annostetusti, kun aamulla ja illalla käy netin uutissivuilla ja iltapäivällä lukee bussinkuljettajan kyläkaupalta tuoman sanomalehden.

Täällä vaarojen keskellä hämmästyttää, että niin monet ihmiset miettivät Breivikin teoille motiivia. Joku toistaiseksi vapaana kulkeva ihminen sanoo niitä jopa tietyssä mielessä ymmärtävänsä, vaikkei itse tekoja ymmärräkään.

Minä puolestani en ymmärrä edes syiden tai motiivien miettimistä. Jos niitä rupeaa pohtimaan, rupeaa pelaamaan peliä, jonka säännöt Breivik on laatinut.

On vain asioita, joita ei saa tehdä, ei mistään syystä. – Eikä muuta ja piste.

Mehän tässä olemme Kreikalle velkaa

Kreikasta on tullut melkeinpä haukkumasana. Siksi olisi hyvä muistaa, mitä olemme alkuaan velkaa kreikkalaisille. Kun sen kaiken ynnää yhteen, paljastuu, että he ovat yhä saamapuolelella.

Kreikasta on peräisin demokratia, koko yhteiskuntamme perusta. Uusi testamenttimme on kirjoitettu kreikan kielellä, ja juuri kreikkalaisen kulttuurin välityksellä kristinusko säilytti Jeesus Nasaretilaisen perinteen.

Kun puhutaan ideoista, viitataan Platoniin, josta on sanottu, että koko länsimainen filosofia on vain alaviitteitä hänen ajatteluunsa.

Kun mainitaan sanat muoto ja sisältö, ollaan tekemisissä Aristoteleen ajattelun kanssa, jota ilman ei olisi länsimaista logiikkaa.

Teatterielämän pohja on luotu Kreikassa, ja samalta suunnalta ovat myös olympialaiset.

Että kaikesta huolimatta kunnioitusta, hyvät ihmiset, kunnioitusta.

Jostain sikiää asiantuntijoita

Norjan tapahtumista kerrottiin perjantaina puoli yhdeksän uutisissa. Yksityiskohdat olivat hämärän peitossa, mutta selvää oli, että Oslossa ja jollain saarella oli tapahtunut kammottavia asioita.

Myöhemmin samana iltana kaksi asiaa mietitytti erityisen paljon.

Ensinnäkin nopeaksi reagoijaksi mainostettu Facebook pysyi asiasta hiljaa. Ilmeisesti suomalaiset vain bailasivat ja grillasivat. Naapurimaan tapahtumien rinnalla se oli groteskia.

Toiseksi hämmästytti se, että asiantuntijoiksi mainitut tietäjät kiiruhtivat julistamaan syylliseksi ääri-islamilaisen terrorismin. Epäselvää tuntui olevan vain siitä, liittyikö tapahtuma Al-Qaidaan vai johonkin irralliseen ryhmittymään. Jo samana iltana oli selvää, että niin sanotut asiantuntijat eivät olisi voineet pahemmin epäonnistua. Tuskin olisi ollut vaikea sanoa, että asiasta ei voi sanoa mitään ennen kuin siitä jotain tiedetään.

Mistä ihmeestä näitä läpiä päähänsä puhuvia terrorismin ja kaikkien asioiden asiantuntijoita oikein sikiää? – Ehkä samasta paikasta kuin talouden kehitystä ennustavia asiantuntijoita.

Joku on kirjoittanut tästä aiheesta minua paremmin. Kannattaa siksi lukea Pertti Jarlan blogi.

Onneksi ilmaista ei tule

Aamun sanomalehden mukaan ilmaiset lukiokirjat ovat jäämässä haaveiksi. Tämä voi olla kaikille parasta. Ainakin suomalainen ihmisluonto on sellainen, että ilmainen toimii huonosti. Se on jotenkin epäilyttävää, eikä sitä arvosteta. Sen sijaan suomalainen toivoo saavansa halvalla.

Olen muistellut kauan sitten käymääni keskustelua, jonka toisena osapuolena oli Jämsänkosken kunnallisen elokuvateatterin johtaja. Olin juuri nähnyt siinä paperitehtaan varjossa Ingmar Bergmanin hienon elokuvan, jota ei saa helposti katsoakseen edes Helsingissä.

Johtaja kertoi, että alkuaan elokuvia tarjottiin ilmaisnäytöksinä. Käytännöstä luovuttiin, koska ihmisiä ei tullut. Sitten alettiin myydä lippuja, jotka kuitenkin olivat hyvin halpoja. Niin katsojia alkoi riittää.

Ehkä tämä on myös kirkon ongelma: ilmaiset istumapaikat eivät kiinnosta.

Pidemmät koulupäivät eivät tee viisaampia aikuisia

Tuore opetusministeri Jukka Gustafsson on sanonut haluavansa pidentää koulupäiviä. Idea olisi muuten hyvä, mutta pidentäminen on mahdollista vain kahteen suuntaan: varhaisemmaksi ja myöhäisemmäksi. Lasten repiminen vielä aiemmin aamulla jalkeille tuskin auttaa ketään. Iltapäivällä on väsy ja moni aikuinenkin tietää, että kahden viimeisen työtunnin teho heikkoa.

En mitenkään usko, että olisin yhtään pätevämpi aikuinen, jos kahdeksan kouluaamuja olisi vaihdettu seitsemän aamuihin tai jos muutamat yhdeksän aamut olisi poistettu. Epäilen, että kaikki klo 14:n jälkeen koulussa vietetty aika ainoastaan söi läksyjen luvusta tehoa. Oli nälkä ja väsytti.

Gustafsson sanoo, että Suomi on oppituntien määrävertailussa paljon alle keskiarvon. Sopii miettiä, mahtaisiko tässä päinvastoin olla osasyy koulujärjestelmämme erinomaisiin tuloksiin. Ei urheilukisoissakaan palkintoja jaeta harjoittelupäiväkirjojen perusteella.

Helsinki hei!

Soitin Pudasjärveltä päivystävälle meteorologille (3,98 €/min + pvm) kysyäkseni, millaista olisi lähituntien sää. Piti tietää, voisimmeko lähteä 44 ihmisen kanssa maastoon. Pudasjärvi on laaja kunta, joten annoin heti puhelun alussa tarkemmaksi koordinaatiksi Iso-Syötteen tunturin.

Sain tiedon, että yhden tai viimeistään kahden tunnin kuluttua alueelle tulisi laaja sadealue.

Kahden tunnin kuluttua soitin: "Anteeksi nyt. Ymmärrän kyllä, että sään ennustaminen on vaikeaa, mutta tätä en oikein käsitä. Kaksi tuntia sitten sain kuulla teiltä, että viimeistään nyt täällä olisi laaja saderintama. Mutta kun katson pihalle, siellä paistaa aurinko."

Ilmeni, että päivystävä meteorologi ei tiennyt, missä päin Suomea Pudasjärvi mahtoi olla. Hän ei ollut myöskään välittänyt kysyä. Sääennustuksen olin kuitenkin saanut.

Kun meteorologille viimein selvisi Pudasjärven sijainti, hän osasi kertoa, että saderintama tulisi paikalle kolmen tai neljän tunnin kuuluttua. Tämä ennustus piti sittemmin paikkansa.

Helsinki hei, Helsinki hei!

Tarkoituksen näkeminen on työläs valinta

Lyhyehköllä lomallani olen lukenut modernia kirjallisuutta. Listalla on ollut Linn Ullmannin Kun olen luonasi, Friedrich Dürrenmattin Kuunpimennys ja Kapinallinen, Jean Echenosin Minä lähden ja Don DeLillon Cosmopolis.

Sata vuotta aiemmin kirjoitettuja klassikoita paljon useammin modernit merkkiteokset kuvaavat elämän tarkoituksettomuutta ja pinnallisuutta. Kirjallisuus on aikansa kuva ja siksi niin tärkeä asia tämän maailman ymmärtämiseksi.

Juuri nyt mietin sitä, onko tarkoituksettomuuden ja pinnallisuuden valinta aiheeksi sittenkin laiskan ihmisen valinta. Tarkoitukseen vihjaaminen ja syvyyden vähäinenkin raottaminen vaatii työtä, paljon työtä.

Maan painovoima

Heitetäänpä keskikesän lämpimien kunniaksi lyhyt je kevyt arvoitus:

Mikä on maapallolla se paikka, jossa painovoima on vahvimmillaan?

Vastaus: Jalkapallokentällä vastustajan rangaistusalue. Kun ei vain pysy pystyssä, niin ei pysy.

Stressaako äiti?

Olen kysynyt sunnuntaina konfirmoitavilta nuorilta, stressaako äiti rippijuhlia.

Vastaus oli melkein kaikilla se sama, minkä olen saanut monta kertaa aiemminkin: "Kyllä, äiti on hermona."

Sen jälkeen olen tavannut kysyä, stressaako isä. Ja kuorossa vastataan: "Ei."

Jokainen lukija saa päätellä tästä, mitä haluaa.

Asiantuntijat ja papukaijat

Tänäkin aamuna olen saanut lukea sanomalehdestä, että asiantuntija on sanonut Kreikan talouskriisistä jotain.

Asiatuntija sitä, asiantuntija tätä.

Sopii palauttaa mieleen viime syksynä julkaistu STT:n uutinen, jonka mukaan Mansikka-niminen papukaija osoittautui useimpia Etelä-Korean pörssin asiantuntijoita paremmaksi sijoittajaksi.

Kuusi viikkoa kestäneeseen sijoituskisaan otti osaa kymmenen sijoittajaa. Viisivuotias lintu sijoittui kisassa kolmanneksi.

Papukaija teki sijoituksensa osoittamalla nokallaan joitakin palloja 30 pallon sarjasta, jotka kuvasivat kukin tiettyä pörssiosaketta. Se sai alkupääomalleen 13,7 prosentin tuoton. Kisaan osaa ottaneet ihmiset menettivät keskimäärin 4,6 prosenttia alkupääomastaan.