Nukuin yöuneni normaalisti Estonian, Jokelan ja Kauhajoen jälkeen, mutta Norjan tapahtumat saivat miettimään asiaa läpi yön. Eilisaamuna heräsin pää sekavana ja kurkku karheana.
Täällä rippileirillä uutistarjonta on kapeampaa kuin normaalielämässä. Kauhukuvat eivät vyöry päälle niin kuin kotona vyöryisivät. Niitä tulee annostetusti, kun aamulla ja illalla käy netin uutissivuilla ja iltapäivällä lukee bussinkuljettajan kyläkaupalta tuoman sanomalehden.
Täällä vaarojen keskellä hämmästyttää, että niin monet ihmiset miettivät Breivikin teoille motiivia. Joku toistaiseksi vapaana kulkeva ihminen sanoo niitä jopa tietyssä mielessä ymmärtävänsä, vaikkei itse tekoja ymmärräkään.
Minä puolestani en ymmärrä edes syiden tai motiivien miettimistä. Jos niitä rupeaa pohtimaan, rupeaa pelaamaan peliä, jonka säännöt Breivik on laatinut.
On vain asioita, joita ei saa tehdä, ei mistään syystä. – Eikä muuta ja piste.
Tallaiset tapahtumat pistavat pohtimaan myos pohjoismaista tuomiokaytantoa. Ehka 16 vuodessa olen jo pahasti amerikkalaistunut, mutta lehdistossa mainitut kovimmat mahdolliset tuomiot tuntuvat riittamattomilta, puhumattakaan sitten vankiloiden mukavuuksista.
VastaaPoista