Kirkossamme vietettiin Jalkalampun alla -iltaa, jossa mietitään elämän peruskysymyksiä. Illan otsikon mukaisesti puhuttiin Jumalasta.
Sivuttiin aihetta, josta en muista juuri käydyn julkista keskustelua. Se alkoi siitä, kun joku nosti esiin varjeluksen kokemukset. Useimmilla ihmisillä niitä tuntuu olevan: merkillisellä tavalla välttyi joltain suurelta pahalta, ja kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti kävi lopulta hyvin.
On minullakin sellaisia kokemuksia. Mikään voima ei kuitenkaan saa minua niistä julkisesti puhumaan, koska tunnen, että ne eivät kuulu muille. Olen varma siitä, että ne eivät vakuuta ketään muuta, vaikka minua itseäni ne puhuttelevat.
Kestän hyvin kuunnella ihmetarinoita, jos joku puhuu niistä hiljaisella äänellä keittiön pöydässä, mutta tilanne muuttuu, kun joku nousee julkisesti kymmenien ihmisten edessä lavalle ja alkaa kertoa hämmästyttävästä pelastumisestaan tai siitä, että on rukouksen avulla parantunut jostain sairaudesta.
En voi sille mitään, että minulle tulee näiden kertomusten äärellä kiusallinen, vaivaantunut olo. Tunnen joutuvani liian lähelle ihmisten intiimiä maailmaa ja haluaisin vain sulkea korvani ja kääntää katseeni muualle. En myöskään välitä kuulla junassa vieruspaikkalaisen kertovan puhelimessa perhesalaisuuksiaan. En halua tietää hänen yöllisistä retkistään, hänen uskottomuuksistaan, sairauksistaan tai hänen lastensa salaisuuksista. En liioin välitä kuulla, millä tavoin hänen rukouksensa ovat toteutuneet.
Raamatun tutkijat puhuvat Markuksen evankeliumissa vahvasti esillä olevasta Messias-salaisuudesta. Se näkyy lukuisissa tämän kaltaisissa Markuksen evankeliumin kohdissa: ”Tauti lähti miehestä heti, ja hän tuli puhtaaksi. Jeesus lähetti hänet pois ja varoitti häntä ankarasti: "Katso, ettet puhu tästä kenellekään mitään. "”
Samaa mieltä. Omilla henkilökohtaisilla ja hyvin intiimeillä uskonkokemuksilla julkinen hekumointi on hengellistä pornografiaa.
VastaaPoistaTeemu
Tarvitseeko yleensäkään omasta uskostaan pitää meteliä ja tuoda sitä esille? Se nyt vaan on sellainen asia, että se näkyy ja sen vaistoaa ihmisestä vaikka hän ei siitä numeroa teekkään.
VastaaPoistaJännä miten eritavalla me ihmiset koemme ja ajattelemme.
VastaaPoistaMinulle monen ihmisen kertomat kokemukset Jumalan läsnäolosta ja ihmeellisestä avusta ovat olleet merkittäviä kokemuksia silloin kun kertomisen tarkoituksena on ollut ylistää Jumalaa. Se herättää iloa, riemua, liikutusta ja suurta kiitollisuutta Jumalaa kohtaan kerrotaan se sitten kahden kesken tai suuressa porukassa. Tilanne muuttuu tietenkin jos kertojan tarkoitus on enemmänkin tuoda esille itseään.
Omista kokemuksistani olen kertonut vain lähimmille. Päinvastoin tunnen syyllisyyttä, että esimerkiksi eräästä minulle suuresta toteutuneesta asiasta, joka näkyy ulospäin, ihmiset järjestään kommentoivat, että olipa sinulla hyvä tuuri. Kun itse tiedän, että kyseessä oli selkeä rukousvastaus, niin tuntuu valheelliselta myönnellä, että niinpä. Tuntuu, että kunnia ei mene Hänelle, jolle se kuuluu. Onpa vaan niin vaikea avata suutansa ja sanoa, että kuule tuurilla ei ole tämän kanssa mitään tekemistä, vaan tämä on rukousvastaus. Olen siis usein ollut pelkuri ja yrittänyt sivuuttaa asian tai mikäli mahdollista välttänyt asian esiin tulemista.
Olen kiitollinen niistä ihmisistä, jotka ovat kertoneet omasta uskostaan ja kokemuksistaan ja siten tuoneet Jumalaa, Jeesusta ja uskoa minulle lähemmäksi. Uskoisin että he ovat vaikuttaneet uskoon tulooni. Että Jumala ei ole vain kaukana vaan voi olla hyvin lähellä. Vaikka kulkisit pimeässä laaksossa, niin ei tarvitse pelätä, kun Jumala on kanssasi -lupaus tulee niin konkreettiseksi monien ihmisten kokemuksissa.
Voin tietenkin olla tuntemuksineni ja kokemuksineni väärässä mutta näin minä koen.
Olen kuullut toisenlaisen selityksen tuolle, että Jeesus kielsi kertomasta parantumisesta. Se liittyi jotenkin Jeesuksen toiminnan vaiheeseen. Sitä en tiedä, onko tämä tulkinta oikea vai väärä.
Edellinen kommentoija on oikeassa viimeisen huomautuksensa kanssa. Tuo Messias-salaisuus liittyy ennen muuta Jeesuksen elämänvaiheisiin, mutta asia on liian mutkikas tällaiseen kansantajuiseksi tarkoitettuun blogiin. Sitaatti kuitenkin osoittaa, että Jeesuksenkin mukaan on aikoja ja hetkiä, jolloin on viisainta vaieta kokemuksistaan.
VastaaPoistaKun kerraan liikutaan tallaisella alueella, niin tuli mieleen etta olisi mielenkiintoista kuulla mita Ate ajattelee tuosta kielillapuhumisen ilmiosta (siis uskonnollisissa piireissa; en viittaa pitkaan lukion saksaan tai muuhun sellaiseen). Itselleni lapsuuden ajoista varsin tutuissa uskonnollisissa ympyroissa juuri nama vaitetyt ihmeparantumiset ja kielillapuhuminen olivat niita asioita, jotka tuntuivat vahvistavan monien uskoa ja todistavan heidan uskonsa todenmukaisuutta.
VastaaPoistaHei, kirjoitit: "Tuo Messias-salaisuus liittyy ennen muuta Jeesuksen elämänvaiheisiin, mutta asia on liian mutkikas tällaiseen kansantajuiseksi tarkoitettuun blogiin."
VastaaPoistaMikä tuossa asiassa olisi liian mutkikasta kansantajuiseen blogiin? Luin artikkelisi tarkkaan ja vetoat Raamatun tutkijoihin. Mutta et avaa oman näkemyksesi tueksi tuota Messias-salaisuutta. Eikö UT toisaalta kannusta kertomaan evankeliumista. Mielestäni on hienoa, että joissakin kirkoissa tavikset saa kertoa kokemuksiaan ja todistaa uskosta, eikä pelkästään pastorit. Uskohan on tarkoitettu tavallisille ihmisille.
Tommille:
VastaaPoistaKielillä puhuminen on yleisuskonnollinen ilmiö, jota tavataan muuallakin kuin kristinuskossa. Itse olen törmännyt siihen muistaakseni pari kertaa. Sikäli kuin muistini toimii, kumpikin kerta oli jossain päin Etelä-Amerikkaa ja kadulla. Satuin vain törmäämään johonkin helluntailaistyyppiseen ryhmittymään ja heidän kokoukseensa.
Kielillä puhuminen ei tehnyt minuun vaikutusta. Se tuntui käsittämättömältä mongerrukselta, kalkatukselta tai sirkutukselta.
Olen iloinnut, että Uuden testamemtin kirjoittajista Paavali suhtautuu siihen varsin varauksellisesti: "Sama koskee teitäkin: ellette puhu selvää kieltä, kuinka teidän puhettanne voidaan ymmärtää? Sananne haihtuvat taivaan tuuliin.
Niin paljon kuin maailmassa onkin kieliä, kaikki ne ovat ymmärrettävissä. Mutta ellen ymmärrä puheen merkitystä, olen puhujalle muukalainen, samoin hän minulle. Kun te nyt kerran tavoittelette henkilahjoja, pyrkikää saamaan niitä runsain määrin seurakunnan rakentamiseksi. Sen, joka puhuu kielillä, on siksi rukoiltava itselleen myös tulkitsemisen kykyä. Jos näet rukoilen kielillä, minun henkeni rukoilee mutta ymmärrykseni jää hyödyttömäksi. Mitä tämä siis tarkoittaa? Minun tulee rukoilla hengelläni, mutta myös ymmärryksellä; minun tulee laulaa kiitosta hengelläni, mutta myös ymmärryksellä. Jos kiität Jumalaa vain hengelläsi, miten paikalla oleva ulkopuolinen voi sanoa kiitokseesi aamenen, kun hän ei ymmärrä mitä sanot? Sinä kyllä kiität hyvin, mutta ei tuo toinen siitä hyödy."
Anonyymille kommentoijalle:
VastaaPoistaJokaisella blogilla on tietty linjansa ja tämän linjansa mukaan tietynlaiset lukijat. Voisin kirjoittaa tässä blogissa paljon enemmän jalkapallosta, shakista ja Dostojevskista, mutta jos kirjoittaisin niistä kovin pitkään ja usein, monet lukijat katoisivat muille maille. Siksi olen rajannut niiden laajan ja syvällisen käsittelyn blogini ulkopuolelle. Sama rajaus koskee tieteellisiä keskusteluja, joihin tuo Messias-salaisuus (eli Markuksen evankeliumissa toistuva piirre, että Jeesus varoittaa oppilaitaan paljastamatta hänen messiaanisuuttaan) lähinnä kuuluu. Edes tavallisen papin uskon kannalta sillä ei ole merkitystä, ei myöskään tavallisen seurakuntalaisen.
Jos asia kuitenkin kiinnostaa enemmän, voi lukea vaikka Eduard Schweizerin kirjan Markuksen evankeliumi. Sieltä voisi irrota ajattelun ja uskon pohjaksi muutakin hyödyllistä.
----
En sano blogikirjoituksessani mitään sellaista, että vastustaisin tavisten puheita ja suosisin pastorien puheita. Jos puhe tai todistus on huono, on aivan samantekevää, tuleeko se papin tai taviksen suusta.
Kiitos Ate omista ajatuksistasi. Itselleni tama on mielenkiintoinen aihe, silla kokemukseni mukaan nama kaksi ilmioita (parantumiset, kielillapuhuminen) ovat erittain tarkea osa sita polttoainetta joka ruokkii tietynlaista kristillisyytta. Itseeni niilla on (sinun tapaan) enemmankin negatiivinen vaikutus, mutta hyvin ymmarran kuinka se erilaisille ihmistyypeille on voimakas todiste oman uskonnollisen kannan oikeassa olemisesta.
VastaaPoistaAte,
VastaaPoistaViela vahan lisaa kielillapuhumisen kommentistasi. Itse olen nahnyt kuinka tuo vieraan kielen ymmarrettavyys on hoidettu niissa suomalaisissa tilaisuuksissa, joissa site itse olen saanut todistaa. Usein tilanne on sellainen, etta yksi ihminen puhuu talla vieraalla “kielella” ja sitten joku toinen henkilo tulkkaa puheen suomeksi. Viela nain jalkikateen ajateltunakin nuo tilanteet tuntuvat aika surrealistisilta. Sen verran eksoottisilta kielet kuullostavat, ja tilaisuuksien yleinen hurmoshenki lisaa epatodellisuuden tuntua.
Tämähän on mielenkiintoinen palsta. Minusta kielillä puhuminen on yksi uskovan ihmisen tapa ilmaista uskoaan, se on sivuseikka ymmärtääkö vieressä istuva mitään siitä. Jotkut rukoilevat kädet ristissä, jotkut kädet kohotettuina, jotkut vaan seistä tönöttävät. Parasta on se että löytää oman tapansa rukoilla ja ilmentää omaa uskoaan. En itse haluaisi uskoa siten, että vain kökötän yksin kotona ja "olen uskossa", jakamatta sitä kellekään. Jaettavaksihan se on tarkoitettu. eikä parantamiset yms kielilläpuhujat ole omasta mielestään ainoita oikeassa olevia. Jos niissä kokouksissa jokin ahdistaa, ei niihin kannata tuppautua. Minulla ei ole kielillä puhumisen lahjaa, mutta jos sellaisen joskus saan, pidän sitä jonkinlaisena ihmeenä.
VastaaPoistaKiitos kirjavinkistä Ate (Markuksen evankeliumi), etsin sen.
Uskon olen löytänyt vasta nyt aikuisiällä ja vapaiden suuntien kokoukset ilmentävät sitä miten uskon. Missään tapauksessa en kuitenkaan ajattelisi, että se on ainoa oikea tapa. Yhteiskristilliset tapahtumat ovat mielestäni hienoja.
terveisin Tanja F, FB-kaverisi ja rippikoululaisesi:-)
Minulle tämän lajin kristillisyys on tosiaan aika vierasta, ja kohtaamiset kielilllä puhumisen kanssa ovat jääneet vain noihin kahteen kertaan, kun olen ollut täysin sivullisena ihmettelemässä.
VastaaPoistaMinulle on aina ollut tärkeää, että säilytän järkeni enkä sen suhteen hyppää vapaaseen pudotukseen.
No ei erilaisia uskon tapoja kannata heti leimata järkensä menettäneiksi tapauksiksi. En nolostu tai häpeä sitä että joku muu polpottaa kielillä muutaman minuutin. Sanoisin, että mun hengellinen itsetunto kestää sen hyvin. Jos sellainen on olemassa kuin "hengellinen itsetunto" - miellän sen siten että olen löytänyt oman tapani ilmentää uskoani ja suvaitsen muidenkin tavat. Ehkä seurakuntia on siksi niin paljon, ettei ihmiset tule keskenään toimeen näissä muotoseikoissa.
VastaaPoistaTerveisin Tanja
Miksi sitten Jeesus itse sanoo (Markus 16:17):
VastaaPoista"Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä."
Jeesus jatkaa vielä muilla tunnusmerkeillä mm. sairaiden parantamisella. Itse uskon Jeesukseen. En puhu kielillä enkä ole koskaan edes kuullut kenenkään livenä puhuvan kielillä. Mutta ei kai näitä Jeesuksen sanoja vain sivuuttaa tai vähätelläkään voi?
Vielä selvennykseksi, että edellisellä kommentilla minä en väitä, että kaikkien, jotka uskovat, pitäisi puhua kielillä, vaan kysyn, mitä Jeesus tällä sitten tarkoittaa ja että ei kai kielillä puhumista pidä vähätellä?
VastaaPoistaNykyisena agnostikkona minun ei ehka pitaisi naista jutuista enaa valittaa. Mutta lapsuudessa herannaiskristillisyytta lahelta seuranneena nama ilmiot minua yha edelleen kiinnostavat.
VastaaPoistaOlisi mielenkiintoista kuulla raamatullisen historianoppineen tulkinta anonyymin mainitsemasta Markuksen kohdasta. Kuinkahan hyva kaannos tuo suomalainen versio alkuperaistekstista on? Tallaisessa kohdassa kun pienellakin savyerolla voisi olla suurikin merkitys. Ja tietysti on hyva pitaa mielessa, etta nama Raamatun kirjat ovat jalkikateen tavallisten kuolevaisten kirjoittamia juttuja. Vaikea itseni on kuvitella, etta Jeesuksen sanat ovat joka kohdassa sanatarkasti sailytetty. Puhumattakaan siita, etta kirjoittajilla voisi kuvitella olleen oma lehma ojassa joissain asioissa, ja omat kokemukset ja mielikuvitus suurempana tiedonlahteena.
Vierastan sitä, että otetaan yksi raamatunlause ja tehdään sen pohjalta kovin suuria päätelmiä, varsinkin jos se lause on monitulkintainen eikä ollenkaan selvä. Uskon sellaiseen elämän nyrkkisääntöön, että minimaalisesta ei saa tehdä maksimaalisia johtopäätöksiä.
VastaaPoistaHaluan ennemmin nähdä kokonaisuuksia. Olen havainnut Raamatustani, että Nasaretin mies ei koskaan kaatanut ihmisiä. Sen sijaan hän oli nostamassa heitä ylös. Hän ei milloinkaan kalkattanut käsittämättömiä eikä sopertanut sekavia eikä hurmaantunut humalaisen lailla. Sen sijaan hän opetti yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi. Tämä konstailemattomuus minua niin loputtomasti kiehtoo.
Uskon Wittgensteinin tavoin, että se mikä voidaan ylipäänsä sanoa, voidaan sanoa selvästi, ja se mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava.
Voisin tuon esiin nostetun kohdan tulkitsemiseen vastata vaikkapa näin: "No, minäpä tunnenkin pari hyvää kristittyä psykiatria, ja itse solkotan englantia, espanjaa, ruotsia ja saksaakin sen verran, että saan tilattua itselleni hotellihuoneen."
Tommin toivomat kriteerit täyttävä tutkija Eduard Schweizer sanoo jakeesta näin: "Kaikille uskoville annettujen merkkien luetteleminen osoittaa, että teksti on syntynyt seurakunnassa, jossa yhä vielä tapahtui ihmeitä ja jossa ne olivat tärkeitä. Markus itse käyttää sanaa 'merkki' lähinnä negtiivisessa mielessä. Epäsuko vaatii merkkejä. Johannes puoelstaan puhuu niistä myönteiseen sävyyn."
Kiitos, Ate. Olen kanssasi aivan samaa mielta tuosta yksittaisten Raamatun lauseiden korottamisesta merkittavaan asemaan. Raamattu on sen verran mittava ja monipuolinen tarinakertomus, etta sen perusteella voi puolustaa melkein mita tahansa tekoja tai nakokulmia (vaarauskoisten tappamisesta kokonaisen ihmisrodun orjuuttamiseen), kun vain nappaa oikean lauseen.
VastaaPoistaOlen tuo kirjoittaja, joka kysyi, mitä Jeesus tuolla sanomisellaan kielillä puhumisesta tarkoitti.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä siitä, että yhden raamatunlauseen perusteella ei välttämättä voi tehdä suuriakaan päätelmiä.
Tuota edellisessä viestissä mainitsemaani kohtaa (jossa Jeesus puhuu kielillä puhumisesta ja tunnusmerkeistä) edeltää muun muassa se, kun Jeesus lähettää opetuslapset julistamaan evankeliumia. Luku päättyy siihen, että opetuslapset lähtivät matkaan, saarnasivat kaikkialla ja Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä.
Apostolinteoissa (2:1-) tulee käsittääkseni vahvistusta tähän, kun kerrotaan helluntaipäivästä ja siitä, kuinka opetuslapset tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi. Ihmisiä hämmästytti suuresti, kun paikalla oli monia eri kieltä puhuvia ihmisiä ja he kuulivat julistettavan kukin omalla kielellään.
Tuossa kohdassa kerrotaan myös siitä, kuinka jotkut pilkkasivat tämän vuoksi opetuslapsia, että he ovat juovuksissa. Pietari kuitenkin kumoaa sen ja kertoo asian oikean laidan.
En nyt kirjoita näitä kohtia kokonaan. Se jota kiinnostaa voi itse lukea kohdat Raamatusta.
En todellakaan voi väittää, että tuntisin Raamatun niin hyvin, että osaisin tulkita sitä oikein ja kaikki asiat huomioon ottaen, mutta en vieläkään ymmärrä, miten nämä kaikki kielillä puhumisen kohdat Raamatussa voitaisiin sivuuttaa ja pitää kielillä puhumista vain järjettömänä. Miksi niistä sitten olisi lainkaan kirjoitettu.
Ymmärrän pointin, että kriittisyyttäkin kielillä puhumista kohtaan tarvitaan, jotta pääasiaksi ei nouse hurmoksellisuus. Kuten Arto Köykänkin kirjoituksessa luki, Paavali suhtautui kriittisestikin kielillä puhumiseen. Tuon Köykän lainaaman kohdan päätteeksi Paavali kuitenkin heti jatkaa: ”Minä puhun kielillä enemmän kuin kukaan teistä, ja siitä kiitän Jumalaa. Jotta voisin opettaa muitakin, haluan seurakunnassa silti puhua mieluummin viisi ymmärrettävää sanaa kuin tuhansia hurmoskielen sanoja.” Eli ei Paavalikaan kielillä puhumista täysin tyrmännyt.
Yleisellä tasolla puhuen: Olen siis samaa mieltä, että on oltava varovainen, että Raamattua ei tulkitse vain yksittäisistä lauseista ja muutenkin tulkintojen kanssa on oltava tarkkana. Toisaalta sama pätee kai myös epäilemiseen ja torjumiseen. Joku minua viisaampi joskus sanoi, että siitähän se alkoi, kun Eeva alkoi epäillä, että tarkoittikohan Jumala omenasta sittenkään sitä, mitä sanoi.
Kiitos edellisestä,asiallisesta kommentista.
VastaaPoistaVielä siitä, miksi tämä kielillä puhuminen sai minut ylipäätään kirjoittamaan tänne ja kommentoimaan pitkästi.
VastaaPoistaKuten tuossa mainitsemassani Apostolien teot -kohdassa kerrotaan ja kuten kielillä puhumisen ainakin itse siinä käsitän, kyse on Pyhän Hengen työstä ja siihen uskon ja sitä haluan kunnioittaa.
Ja kuten Paavali kirjoitti, niin ehkä kriittisyydellekin ihmisten toimintaan suhteessa kielillä puhumiseen on oma sijansa.
Tanja kirjoittaa: Minun mielestäni Arto sekoitat asioita tässä kielijutussa, ei tietenkään Jeesus puhunut kielillä tai kaatanut ketään, miksi ihmeessä olisikaan?? Hänhän teki paljon muita ihmetekoja. Menee jotenkin puurot ja vellit sekaisin tässä kirjoittelussa. Ei ylistys ole mitään hullujen ja humalaisten oloisten uskovien touhua. Mutta kuten viittasin aiemminkin, kaikki itselle vieras on vaan niin helppo leimata "hulluksi".
VastaaPoistaMielenkiintoista kuinka meilla on kaikilla erilaiset kokemukset ja nakemykset naista asioista. Itselleni herannais/evankelinen kristillisyys on varsin tuttua kielillapuhumisineen, vaitteineen ihmeparantumisista, rukouksen voimalla kaatumisineen ja profetioisimineen. Mutta vaikka nama jutut ovat tuttuja, niin kuvaus ”hulluista ja humalaisten oloisten uskovien touhuista” on aika lahella sita kuinka itse nuo asiat koen. Ilman Aten edustamaa kriittisempaa ja reaalielamaa lahempana olevaa kristillisyytta olisin varmasti hylannyt kaiken jarjestaytyneen uskonnollisuuden paljon aikaisemmin.
VastaaPoistaVaikka itse olenkin valinnut agnostisuuden, niin yritan ymmartaa ja kunnioittaa erilaisia kristillisyyden ja muiden uskontojen muotoja. Ihmisten pitaa valita se, mika itsesta toimii ja tuntuu hyvalta. Omat karvani nousevat pahasti pystyyn vasta sitten kun ihmiset alkavat liian voimakkaasti toitottamaan omaa uskoaan ja kaannyttamaan minua.
Kiitos kaikille osanottajille mielenkiintoisesta keskustelusta!
On hienoa nähdä, että tämä keskustelu on pysynyt asiallisena ja toista ihmistä kunnioittavana. Monilla nettipalstoilla tämä ei toteudu.
VastaaPoistaUskon, että tällainen keskustelu oikeasti auttaa puolin ja toisin.
Leikkimielisesti Tanjalle: "Minä keskityn mieluummin puuroon ja olen koskematta velliin."
Nostin alkuaan kommenteiksi suunnittelemani ajatukset varsinaiseen blogitekstiin.
Haluan jatkaa Markus 1:42-45 jakeita mitkä pastori toi esille.
VastaaPoistaJeesus halusi, että parantunut Mooseksen lain mukaan näyttää itsensä papille ennenkuin kertoo muille, koska ihmiset olisivat tehneet tyhjäksi/valheeksi tapahtuneen. Kuitenkin hänen oli
pakko levittää tietoa taphtuneesta,
minkä seurauksena kaikkialta tuli ihmisiä Jeesuksen luo. Samoin samarialinen nainen Sykarin kaivolla kohdattuaan Jeesuksen, jätti vesiastian, meni kaupunkiin.
Joh 4:30 "Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistuksen" Lehtisen Kalevi jätti
perintönä, "jos evankeliointi jäisi
pappien tehtäväksi, niin se näivettyisi". Luterilaisen "Augsburgin tunnustus" kirjan avauslehdelle on kirjattu psalmien kirjasta "Minä puhun sinun todistuksista kuningasten edessä enkä joutunut hämmennyksen valtaan.
Jumalan kunniaksi Hänen tekemistään ihmeistä meidän tulee kertoa.Jeesus elää uskovan ihmisen sydämessä. Joka päivä me saamme nähdä Hänen tekemiään ihmeitä, suuria tai pieniä. Kolmiyhteistä Jumalaamme me saamme kiittä ja ylistää. Kun ihminen saa kokea jotain oikein suurta ja ihmeellistä tapahtuneen omassa tai lähimmäisen elämässä, ei siitä voi vaieta. Tottakai pitää arvioida, onko tilanne/tilaisuus sopiva kertomiselle. Kaikkien läsnäolevien uskoa vahvistaa kuulla Jumalan ihmeistä. Jeesus on ihana ja suurin ihme on se, että Hän on minut pelastanut ja Häneen uskomalla minullekin on varattu paikka Taivaassa, Isän luona. Tämä on se ihme, jota kannattaa kuuluttaa aina ja kaikkialla.
VastaaPoista