Wittgenstein, Beckenbauer ja Malmivaara

Ulkonäkö vaikuttaa ihmisen menestykseen. Myös ihmisen nimessä voi olla outoa magiaa.

Kun filosofinen puheenvuoro aloitetaan sanoilla "1900-luvun merkittävin ajattelija" ja perään sanotaan nimi Ludwig Wittgenstein, heikommalla itsetunnolla varustettu ihminen värkkää jo asentoa.

Dostojevskin suuruutta tukee se, että hänen nimensä ei ole jotain kaalikeiton mukana nielaistavaa, kuten toisen venäläisen kirjailijan Buninin nimi. Myös Kafka sopii kirjailijalle, vaikka on lyhyt sana.

Ehkä vaikuttavimpia ovat saksalaiset jalkapalloilijat. Franz Beckenbauer, Karl-Heinz Rummenigge ja Bastian Schweinsteiger ovat ylivoimaisia vastustajia ainakin, jos vastaan asettuu Korean maajoukkue, jossa melkein kaikki ovat Kimejä, jonkinlaisia anteeksipyynnön ruumiillistumia. Maradona, Batistuta ja Rivaldo tarjoavat saksalaisille vastusta.

Musiikin puolella Neil Young on hämmästyttävän menestynyt, vaikka hänen nimeään lausuessa joutuu kysymään itseltään, onko kieli mennyt jossain ruokatorven suunnalla solmuun. Parempi taiteilijanimi olisi Robert Zimmerman.

Arkkipiispa Kari Mäkinen on viisas mies, mutta hän joutuu kärsimään mitättömästä nimestään. Onneksi hän on edes Kari, ei sentään Kai. Pienellä viilauksella saisi paljon aikaan. Karri Märkkinen kuulostaisi joltain. Vanhan pappissuvun nimi Malmivaara tekisi vaikutuksen tusina-Mäkisen sijasta. Parasta olisi, jos hän voisi käyttää isompien kirkkojen tyyliin taiteilijanimeä. Lehdistö syöksyisi miehen huokauksesta paikalle, jos Mäkinen esiteltäisiin oman nimensä sijasta Turun ja koko Suomen arkkipiispa Martti Luther XIV:ksi.