Presidentti armahtaa kun armahtaa

Presidenttiä ei tarvita nykyään juuri mihinkään. Sitä mukaa, kun hänen valintansa tuli kansalaisten itse päätettäväksi asiaksi, hänen valtaansa alettiin järjestelmällisesti vähentää. Nykyään hänen käsissään on tuskin mitään sellaista, mitä joku muukin ei voisi tehdä.

Yksi tärkeä asia hänelle on kuitenkin jäänyt: armahdusoikeus. Käytännössä se on tiukasti käytetty. Vuosittain anomuksia on pari sataa, ja niistä viisitoista päätyy myönteiseen tulokseen.

Kaiken johdonmukaisuuden ja automaattisuuden vastapainoksi yhteiskunta tarvitsee venttiilin muistuttamaan sitä, että oikeus ei aina toteudu, jos laeista ja säännöksistä pidetään poikkeuksetta kiinni.

Viisautta on myös se, että presidentti ei perustele päätöksiään. Hän vain armahtaa kun armahtaa ja on armahtamatta kun on armahtamatta.

Tulevissa vaaleissa voi tehdä äänestyspäätöksensä myös sillä tavoin, että miettii kenelle antaisi suvereenin armahtamisen vallan. Jos joku on kypsä käyttämään tällaista oikeutta, hän luultavasti osaa riittävästi paljon muutakin.