En yllättynyt siitä, että kirjallisuusihmiset sivuuttivat ekumeniikan professorin Risto Saarisen romaanin Jeesus Jokisen tapaus, mutta ymmärrykseeni ei mahdu, että kirja ei kiinnostanut edes kirkollisia piirejä.
Jeesus Jokisen tapaus on hauska, syvällinen ja tieteellisen tutkimuksenkin kannalta taitavasti kirjoitettu teos, jossa Nasaretilaisen opetukset käännetään tähän aikaan. Kirja spekuloi kiinnostavasti, mitä hänen kaltaiselleen ihmiselle olisi tapahtunut nykyajassa.
Hyviä Jeesus-romaaneja ei ole kirjoitettu maailmalla kovin monta. Saarisen kirja on yksi harvoista.
Jeesus Jokisen tapauksen merkittävyys on vihdoin todistettu tänä keväänä, kun arvostettu esseisti Markku Envall on ottanut sen käsittelyynsä teoksessaan Toinen jalka maassa ja muita esseitä. Risto Saarisen kirjan julkaisemisesta on kulunut jo kolmetoista vuotta.
Tismalleen samaa mieltä! Kiitos tärkeän aiheen/teoksen esille ottamisesta! Jeesus Jokisen tapaus on ilmestymisestään lähtien ollut ehdoton lempikirjani. Sen lisäksi, että se on viisas, se on myös hauska. Työpaikallani luimme vuorisaarnan mukaelmaa aikanaan ääneen kahvipöydässä: "autuaita ovat vanhat höppönät, sillä he ovat unohtaneet kaiken epäoleellisen..." :)
VastaaPoista