Teologiaa shakkilautojen äärellä

Prahassa ei voi olla huomaamatta kristallia. Näyteikkunat ovat sitä täynnä. Ennen muuta olen pysähtynyt shakkipelien äärelle. Niitä on tehty kristallista, mutta myös taidokkaita puisia löytyy.

Olen ihaillut tšekkiläistä käsityötä ja samalla tutkinut laudoille rakennettuja asemia. Melkein kaikki ovat shakinpelaajan näkökulmasta kelvottomia.

Edes alkuasetelmassa olevat nappulat eivät välttämättä ole shakkisääntöjen edellyttämässä muodostelmassa. Pelitilanteita jäljittelevät asemat taas ovat useimmiten mahdottomia. Shakkisääntöjä noudattamalla nappulat eivät nimittäin voi päätyä millaisiin asetelmiin tahansa. Nappulat ovat laudalla kuin apinan sinne asettamina.

Oma ongelmansa on myös ylen kauniissa ja taidokkaasti tehdyissä nappuloissa. Ne ovat somia katsella, mutta niillä ei voi pelata, koska niiden ulkomuoto vei huomion itse pelaamiselta.

Näitä shakkilautoja tutkiessani en voi olla näkemättä niissä kelvottoman teologian tunnuspiirteitä. Asiaan perehtymättömän silmin kaikki on järjestyksessä. Kokonaisuus ei kuitenkaan toimi: tähän asemaan nappulat eivät ole voineet tulla minkäänlaisesta historiasta ja tästä peli ei minnekään kehity. Asetelma on ehkä kaunis, mutta se on pelikelvoton.