On yksi ihmisiä yhdistävä peruskokemus, josta kaikki ovat osallisia, jonka kaikki tulkitsevat vähän omalla tavallaan ja jolle annetaan erilaisia nimiä:
Kohtalo: Tämä on jotain kylmää, avaruuden tyhjyyden kaltaista. Siihen ei voi vaikuttaa, se tekee niin kuin tekee. Se on toiveille kuuro. Sävyltään se on negatiiviseen kallellaan, sillä juuri koskaan ei puhuta hyvästä kohtalosta. Kohtalo on pikemminkin julma, kova ja armoton.
Sattuma: Maailmankaikkeuden suuri arpakone, jolla ei ole henkilökohtaisia etuja ajettavanaan eikä valtapyyteitä. Se toimii kuin lottokone, se ei välitä ihmisen tarpeista eikä oikeudenmukaisuudesta. Sattuma on tavallaan rento kaveri, joka ei jää illalla miettimään mitä on työpäivän aikana tehnyt tai jättänyt tekemättä. Työn laatu on heikkoa. Sattuma tekee mitä sattuu tekemään.
Tuuri: Iloinen veijari, joka muistuttaa sattumaa, mutta hoitelee vähäisempiä hommia, kuten jalkapallon maalitilanteita, korttipakan jakautumista ja tenttikysymysten valintaa.
(T)säkä: Tuurin identtinen kaksoisveli tai -sisar, joka vaikeasti selitettävällä tavalla eroaa parikistaan. Vieras ei huoma eroa, mutta läheinen tuttu tunnistaa kyllä, vaikka ei osaakaan selittää, mistä on kyse.
Johdatus: Johdatuksella on yhtä paljon valtaa kuin sattumalla, mutta sen kanssa voi neuvotella ja siltä voi pyytää apua. Se ei aina noudata alaistensa lyhytaikaisia toiveita, mutta jälkeenpäin, tosin ehkä vasta vuosikymmenten kuluttua, sen ratkaisut useimmiten hyväksytään. Se sallii kansalleen myös vapauksia ja tuottaa iloisia yllätyksiä. Hellästi se ohjailee lapsiaan, sillä sen huolenpidossa on armoa mukana.
Mina luotan johdatukseen. Voin pyytaa apua ja pystyn vaikuttamaan siihen niin pitkaan kuin se on minulle terveellista ja hyodyllista. Lopulta voin aina luottaa siihen, etta johdatus osaa hommansa ja kaikki, mita elamassani tapahtuu, tapahtuu syysta ja se syy on aina positiivinen ja rakastava ja vie minua eteenpain elamassani.
VastaaPoista