Entistä enemmän on niitä nuoria ihmisiä, jotka kuljeskelevat uskontojen markkinoilla kuin tavaratalossa, poimivat ostoskoriinsa kaikkea, mikä hyvältä näyttää ja kiinnostavalta tuntuu. Siinä ei paljon haittaa, että idän uskontojen jälleensyntymisajatus ja lännen uskontojen taivaskäsitykset yhdistetään tavalla, joka on vierasta sekä idälle että lännelle.
Ostokset viskataan yhteen. Varmaan elämänvarrella sitten paljastuu, mitä niistä tuli.
Saatiinko soppa joka kaikesta huolimatta ravitsi ja vei näläntunteen, vaikka keitosta ei kukaan osannut sanoa, mistä se oli kotoisin? Vai oliko tuloksena laatikollinen komponentteja, jotka näyttivät hyviltä, mutta joita ei mitenkään saanut liitettyä yhteen toimivaksi laitteistoksi?
Minä veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa, mutta kaikki nuoret ystäväni eivät varmaan ole samaa mieltä.
Miksi ei pitäisi toimia ja nähdä jumaluuksia sillä tavalla, kuin ne tuntuvat itselle näyttäytyvän? Miksi pitäisi "hyväksyä" uskoonsa asioita, jotka eivät tunnu loogisilta tai oikeilta? Valitsevathan monet luterilaisetkin Raamatusta mielellään vaikkapa lähimmäisenrakkautta koskevat kohdat, mutta sitten Mooseksen kolmannen kirjan "nainen on likainen aikamäärän x kuukautisten jälkeen" ja "kun kaksi miestä yhtyy toisiinsa, se on kuvotus" sivuutetaan. Miksi pitäisi ylipäätään tehdä mitään valintoja ja kategorisointeja tämän uskomisasian suhteen, eikö tärkeintä ole elää hyvin ja aiheuttaa muille ihmisille ja elämälle yleensä mahdollisimman paljon hyvää ja mahdollisimman vähän kärsimystä? Eikö me eri tavoin jumalat/jumalan/korkeamman voiman/kohtalon näkevät sitten sen lisäksi voitaisi vain yhdessä juhlia sitä, että tämän lisäksi vielä elämässämme on tällainen erittäin arvokas ja pelastava asia? T: jumalaan/jumaliin/kohtaloon uskova, joka ei oikein tiedä mitä näiltä osin on P.S: en voi valita sitä, miten jumaluus minulle näyttäytyy - se nyt on mitä on
VastaaPoistaEnsinnäkin yhteisöllisyyden takia: Jos on kaikkien kaveri, ei ole lopulta kenenkään kaveri. Englannissa on sanonta: "Miehellä voi olla elämänsä aikana monta vaimoa, mutta vain yksi jalkapalloseura." Jossain kohdin voi ihailla toisen seuran pelaajaa. Kerran Real Madridin kannattajat nousivat seisten taputtamaan Barcelonan Ronaldinholle, mutta yleensä taputetaan omille (ja siitä huolimatta voidaan kunnioittaa toisia seuroja). Monille ihmisille uskomisessa on tärkeä juuri yhteisöllisyys. Yhteisöllisesti ii se nyt vain toimi, että olet maanantaina luterilainen, tiistaina ortodoksi ja keskiviikkona hindu. Jo rippikoulu todistaa, että yhteisöllinen ulottuvuus on uskonnossa tärkeä.
VastaaPoistaToiseksi totuuden takia: Ainakin minun uskooni kuuluu myös tietynlainen totuusvaatimus. Siitä huolimatta, että uskon todistamattomaan ja vaikeasti määriteltävään, en voi hyväksyä selvää humpuukia. Totuusvaatimuksesta seuraa, että kaikki asiat eivät sovi yhteen. Esimerkiksi lineaarinen ja syklinen maailmankuva ovat sellaisia, että voin valita niistä vain toisen. Lineaarisuudesta seuraa erilaisia asioita kuin syklisyydestä.
Kolmanneksi tyylitajun takia: Lapset valitsevat maalipurkista mitä tahansa ja roiskivat vapaasti seinälle. Vanhan Nuolialan ala-asteen värit olivat kuulemma lasten valitsemia. Sen kyllä huomasi. Maalatuksi se oli niillä väreillä tullut, mutta jokin siinä ei toiminut. Taitelijat tietävät, että tietyt värit kuuluvat toisiinsa ja toiset eivät. Musiikissa ihan mitä tahansa ei voi liittää mihin tahansa ihan miten tahansa. Hernekeittoon ei tavata laittaa marmeladia. - Ajattelen, että uskonnot ovat osa ihmisyyttä ja että niissä noudatetaan aivan samoja ihmisyyden perussääntöjä kuin muuallakin. Myös siinä on asioita, jotka synkkaavat keskenään, kun taas toiset eivät synkkaa.
Aloittelijat roiskivat kankaalle mitä värejä tahansa, mutta harjaantumisen, ajattelemisen ja elämänviisauden mukana ihmiselle kasvaa salaperäinen ja vaikeasti määriteltävä tyylitaju ja kyky yhdistellä asioita mielekkäällä tavalla.