Toissa viikonlopun olin Pudasjärvellä yli viidenkymmenen
nuoren aikuisen kanssa. Nuorimmat olivat 18-vuotiaita. Joukon enemmistö oli 20
ja 30 ikävuoden välissä, mutta mukana oli myös yli 30-vuotiaita, ja jokunen oli
ylittänyt 40 vuoden iän.
Lauantain keskusteluaihe valittiin useiden vaihtoehtojen
joukosta. Tälle ikäluokalle oli kuvaavaa, että ylivoimainen suosikki oli
"selittämisen velvollisuus".
Aina pitää olla kertomassa vanhemmille, mummuille, papoille,
sukulaisille, vanhoille naapureille ja jopa omille kavereille, mitä on
tekemässä tai minne on päässyt.
Eniten halutaan tietää opiskelupaikasta, työn saannista,
mutta kovasti kysellään myös seurusteluista, perhesuhteista ja lasten
saamisesta. Niihin kaikkiin voi liittyä kipeitä asioita: Jälleen jäin kahden
pisteen päähän. Haastattelussa pääsin kolmen parhaan joukkoon. Juuri päädyttiin
siihen, että se otti telkkarin ja minä pidän läppärin ja voi kuulkaa kuinka
tässä on lasta yritetty, mutta kun hormonihoidot eivät tehoa.
Älkää kyselkö!
Älä mummo ihmettele, miksi olen viime aikoina käynyt luonasi
niin harvoin! Älkää te opiskelupaikan saaneet ihmetelkö, miksi kaveriporukkani
on viime aikoina vähän vaihtunut.
Ja tiedän tiedän, että monet tarkoittavat vain hyvää!
Kyselyiltä saa rauhan oikeastaan vasta sitten, kun perheeseen
on tullut toinen lapsi ja oletettu kiintiö on täynnä. Selittämisen toinen kierros alkaa
sitten, kun lapset ovat vähän kasvaneet ja on ruvettava tekemään tiliä niiden
valinnoista ja opiskelupaikoista.
Pidän kovasti tyylistäsi kirjoittaa, hienoja ajatuksia sanoiksi!
VastaaPoista