Tralala oli 15 kun häntä pantiin ensimmäisen kerran.
Ei mitään sen kummempaa tunnetta. Pelkästään huvin vuoksi. Hän hengaili
Greeksissä muiden lähistön skidien kanssa. Ei mitään tekemistä. Istuu ja
juttelee. Kuuntelee jukeboksia. Imee kahvia. Pummaa röökiä. Hiton tylsää
kaikki. Hän sanoi joo. Puistossa. 3 ja 4 paria etsimässä omaa puuta ja
ruohonlänttiä. Itse asiassa hän ei sanonut joo. Hän ei sanonut mitään.
Hubert Selbyn Päätepysäkki Brooklyn on ainoa kirja, jonka
olen ollut vähällä jättää kesken sen tähden, että kuvottavuutensa tähden sitä
oli vaikea lukea.
Tosin olen lukenut väkivaltaisempiakin kirjoja, kuten Bret
Easton Ellisin Amerikan psykon, kertomuksen sadistisesta seksimassamurhaajasta. Se
mässäili väkivallalla ja ihmisen mielettömyydellä. Se päästi lukijansa
turistina hulluuden orgioihin.
Selbyn kirja on sen sijaan totta. Sen tapahtumat sijoittuvat
New Yorkiin, jossa elämä on kenties rajumpaa kuin Suomessa, mutta rumaa on
täällä Suomessakin.
Elämän karusta puolesta kertoo vaikkapa vuosi sitten saamani
sähköpostiviesti: "Tässä oli oikeusjuttu, jossa oli neljä kaveria
syytettynä varastetun tavaran kaupasta. Siinä ei sinänsä ollut mitään
uutisarvoa, kun jokainen oli huumeiden käyttäjiä ja rahaa päivittäisannoksiin
kaivattiin tonni päivässä. Jäi vain mietityttämään - yksi kavereista oli
vetänyt itsensä hirteen, toinen oli ottanut vahingossa tai tahallaan sen verran
reilun yliannostuksen, etteivät häntä enää maalliset instanssit päässeet
kuulustelemaan. Kolmas kaveri oli sairaalassa pyörätuolipotilaana, kun diilerit
olivat vauhdittaneet perintätoimiaan hakkaamalla kaverin polvet tohjoksi. Yksi
sitten oli oikeudessa vastaamassa tekosistaan kokiksen voimalla
hikoillen rajoitetun hetken."
Hubert Selby: Päätepysäkki Brooklyn
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti