Häkkiin suljettu uskonnon opetus

Toisin kuin monet luulevat, koulujen uskonnon opetus ei ole pitkään aikaan ollut Suomen peruskouluissa tunnustuksellista. Tämän ajatuksen omaksumista on varmaan hämärtänyt se, että edellinen virke voisi monesti alkaa myös sanoilla: "Toisin kuin monet käytännössä toimivat - -"

En vastusta objektiivisuuden vaatimusta. Nykyinen koululaitos tuskin voi toimia jollain muulla periaatteella.

Johdonmukaisesti toimittaessa tämä periaate kuitenkin asettaa uskonnon opetuksen merkilliseen ja toisiin oppiaineisiin verrattuna epätasa-arvoiseen asemaan. Kaikissa muissa aineissa on suotavaa käyttää kokemuksellisia opetusmetodeja, mutta uskonnossa ei.

Biologian opettaja voi viedä oppilaansa linturetkelle, eikä kotitaloudessa tyydytä opiskelemaan vain ruokalajien reseptejä. Liikunnan opetus ei juuri muuta olekaan kuin liikkumista käytännössä. Musiikissa ei opiskella ainoastaan musiikin historiaa. On lupa itse soittaa ja laulaa.

Tunnustukseton uskonnon opetus riistää mahdollisuuden perehtyä uskonnon varsinaiseen ytimeen eli tunnustautumiseen. Ei ole ihme, että näin paperiselta pohjalta syntyy käsitys luterilaisuuden aneemisuudesta.

Voi olla, että vielä koittaa aika, jolloin vaihdetaan käytäntöjä. Historiassa on nähty suurempiakin muodin käänteitä.

Toisaalta häkkiin suljettu uskonnon opetus vaatimus antaa tilaa rippikoululle. Kun koko pienen iän on vain tuijoteltu tähtikarttoja ja opiskeltu sieltä tähtikuvioiden nimiä, on sykähdyttävää päästä ensimmäisen kerran avoimen tähtitaivaan alle ja havaita, että niitä tähtiähän voi oikeasti katsella - sikäli kuin kaupungin loisto ei ole niitä valosaasteellaan karkottanut.

Niistä tähdistä voi vaikka lumoutua.