Kärkkärin suloisuus

Tähän mennessä pelatuissa MM-peleissä näyttävin maali on ollut Robin van Persien puskumaali, jonka varmaan muistan vuosien kuluttua.

Suosikkini on kuitenkin Brasilian kolmas maali, jonka Oscar teki. Sitä on syyttä vähätelty. On ajateltu, että Kroatian maalivahti vähän nukahti. Tekotavan oveluus on kuitenkin juuri siinä, että se saa maalivahdin nukahtamaan.

Ollessani juniorina ensimmäisissä jalkapalloharjoituksissa meille kerrottiin, että vain naiset potkivat etuvarpaalla. Se oli raskauttavaa, koska silloin ei kukaan tyttö vielä pelannut jalkapalloa. Kärkipotku oli sallittua vain viimeisessä hädässä. Jos junioripelissä levisi huhu, että joku oli tehnyt maalin kärkkärillä, maalin tuottama sankaruus melkeinpä vaihtui häpeäksi.

Tässä uskossa tulin Brasilian maailmanmestaruusvuoteen 1994. Aloin ihmetellä kärkipelaaja Romariota: "Tuo kaverihan tekee kärkkärillä maaleja."

Hidastuksia tutkiessani näkemys ei muuttunut. Romario törkkäsi juoksusta kengänkärjellä pallon liikkeelle. Laukaus ei ollut voimakas, mutta se lähti niin arvaamattomasti, että maalivahti jäi hölmistyneenä katsomaan, kuinka pallo oli jo hänen vierellään ennen kuin hän ehti tehdä mitään.

Juuri Romariota voi pitää kesken juoksua potkaistun kärkkärin isänä. Kun Ronaldo teki samanlaisen maalin kahdeksan vuotta myöhemmin, hän sanoi: "Minä tein sen niin kuin Romario niitä tekee."

Viime torstaina oli Oscarin vuoro. Kroatian maalivahti ei ollut huono. Hän ei vain voinut sille tempulle mitään.