Väittely yhdestä a-kirjaimesta

Jostain varhaisilta opiskeluvuosilta tai peräti lukioajoilta muistan kiivaan keskustelun siitä, pitääkö kirjoittaa sosialidemokraatti yhdellä a:lla vai sosiaalidemokraatti kahdella a:lla. Ero näkyy edelleenkin erilaisina oikeinkirjoituksen käytäntöinä, mutta ainakaan puoluepiirien ulkopuolelle ei ole kantautunut, että siitä edelleen laajasti keskusteltaisiin. 

Kuitenkin oli paljon ihmisiä, joiden mukaan yksi kirjain ilmensi merkittävää maailmankatsomuksellista eroa. Kahdella a:lla olisi viitattu sosiaalisiin kysymyksiin, kun taas yksi a olisi vihjannut suoraan sosialismiin.  Kahden a:n ihmiset olisivat olleet vasemmistolaisuudessaan jotenkin maltillisempia.

Oli myös niitä, joiden mukaan kyse oli ennen muuta oikeinkirjoituksesta: yksi a oli vain huonoa suomen kieltä. He perustelivat näkemystään sillä, että ulkomaisissa veljespuolueissa ei käyty vastaavaa keskustelua, vaan tyydyttiin toimimaan paikallisen kieliopin mukaan. Tämäkään näkökanta ei vakuuttanut aatteellisinta väkeä. 
Väittely jatkui kiivaana.

Tämä taistelu yhdestä a-kirjaimesta oli minulle pitkään ensimmäinen esimerkki näennäisten erojen tekemisestä.

Kunnes sitten tuli kirkolliskokouksen päätös, että homoparien liittoa ei saa siunata, mutta rukoilla saa. 

Teologinen oppineisuuteni pohjalta en ole vieläkään keksinyt, miksi rukous olisi vähemmän kuin siunaus tai toisin päin. Tai ihan miten vain. Enkä usko, että Jumalan maailmassa siunaukset ja rukoukset putoisivat ratkaisevasti eri laareihin.