Mestarin ei tarvitse pelastautua
Ensinnäkin mieleen on jäänyt mieleen maininta Paolo Maldinista, italialaisesta legendasta, joka on kaikkien aikojen tyylikkäimpiä pelaajia. Tästä puolustajasta sanottiin, että hän taklasi joka toisessa pelissä. Syynä ei ollut laiskuus eikä kohteliaisuus, vaan se, että hyvän sijoittumisensa ansiosta hänen ei tarvinnut turvautua puolustajan viimeiseen keinoon.
Lähiympäristöstään löytää helposti ihmisiä, jotka osaavat taitavasti ratkoa itse aiheuttamiaan ongelmia. Mestarikuljettaja oikaisee sivuluisun, johon pienempi mestari ei olisi lainkaan joutunut.
Tulos on ehkä sama räyhääpä tai on räyhäämättä
Toiseksi kirja saa pohtimaan sitä, saako huutamalla pelaajiinsa järjestystä. Kieltämättä moni joukkue on noussut ankaran puhuttelun jälkeen pohjanoteerauksesta normaalille tasolleen. Kirjan mukaan tämä ei välttämättä todista puhuttelun tehoa, vaan elämän normaalia vaihtelua ja sitä, että suoritukset hakeutuvat keskiarvoa kohden. Kun ollaan pohjalla, väsynyttä sanontaa käyttäen ”suunta voi olla vain ylöspäin”. Tulos paranee, räyhätään tai ollaan räyhäämättä.
Opettavaisen esimerkin viisaasta kriisijohtamisesta kirja kertoo, kun se muistelee Manchester Unitedin legendaarista manageria Alex Fergusonia.
Fergusonin johtama Manchester United oli Tottenhamia vastaan ensimmäisen puoliajan jälkeen tappiolla 3 - 0. Pukuhuoneessa Ferguson sanoi tyynesti: "Olette tietenkin selvillä siitä, että vastassamme on Tottenham. He ovat mielestä jo voittaneet ottelun ja ovat jo pubissa ottelun jälkeen juhlimassa. Tehkää kavennusmaali toisen puoliajan aluksi, ja he joutuvat paniikkiin. He ovat tällaisia. He ovat aina pelanneet tällä tavalla ja tulevat aina pelaamaan tällä tavalla."
Ferguson vain välitti pelaajille tietonsa, ei muuta. Toisella puoliajalla United teki tarvitsemansa viisi maalia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti