Olen automatkoilla kuunnellut radiosta Tuntemattoman
sotilaan uutta kuunnelmaversiota. Joka kerta kuuntelemiseni on jäänyt kymmeneen
minuuttiin, minkä jälkeen on ollut pakko vaihtaa kanavaa.
Lopettamisen syynä on ollut moraalinen ongelma, joka ei
mitenkään liity sotaan: olen ajautunut väittelemään itseni kanssa siitä, kuinka
paljon jotain kirjallista tuotetta voi muuntaa ja kirjoittaa uudelleen ja
samalla säilyttää ikään kuin mainosmielessä alkuperäisen nimen.
Väinö Linnan teksti jää kuunnelmassa jonkinlaiseksi
taustamateriaaliksi.
Joku kynäilijä on kirjoittanut tekstiin kaikenlaista
höpötystä, ilmaisesti siinä ajatuksessa, että hänen taustoittamisensa auttaisi
ymmärtämään miehiä paremmin. Ei kuitenkaan pidä kertoa sitä, minkä alkuperäinen
tekijä aivan tietoisesti jätti kertomatta. Jos niitä höpinöitä olisi tarvittu,
Linna olisi ne sinne kirjaansa kirjoittanut.
Toissa maanantaina mittani täyttyi lopullisesti, kun
urheiluselostajana sakannut Kaj Kunnas selosti sitä, kuinka Hietanen pysäytti
venäläisten panssarivaunun. Hän kieltämättä onnistui luomaan jääkiekko-ottelun
tunnelman. Romaanissa sitä ei vain ole, ja juuri tämän lajin hurmosta vastaan
Linna on alkuaan kirjansa kirjoittanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti