Uskonnon neuvostoliittolainen malli

"Uskonto on kuin penis. Omastaan pitää olla ylpeä! Mutta sitä ei oteta esille julkisesti, ei tarjota lapsille, eikä se saa ohjata ajattelua."

Tällaista oppia jakoi Vapaa-ajattelijoiden liitto pyhäinpäivän aamuna Twitterissä. Minäkin hymähdin, olihan tuo näppärästi ja kansaanmenevästi sanottu.

Kaikki nokkelat letkautukset eivät vain kestä kriittistä käsittelyä, eikä kestä tuokaan - ellei sitten satu olemaan neuvostoliittolaisten käytäntöjen kannalla.

Tuo vapaa-ajattelijoiden tviitti nimittäin on varsin tarkka kuva siitä, millä ehdoilla Neuvostoliitossa sallittiin uskonto. Ei suoranaisesti käsketty olemaan siitä ylpeä, mutta salainen ylpeys sallittiin, kunhan vain pysyttiin niissä rajoissa, joita Alexander Solzhenitsyn kuvasi lainatessaan Tanja Hodkevitsin sanoja Stalinin leiriltä: "Rukoilla saat toki vapaasti, mutta vain niin, että Jumala kuulee."

Ainakaan minulle ei heti valkene, miten voisi olla jostain asiasta ylpeä kertomatta siitä muille. Tviitin kielikuvia käyttäen kyse lienee jonkinlaisesta masturbaatiosta.

Virolainen kirjailija Jaan Kross kertoo, millaisiin käytäntöihin johti se, että uskonto poistettiin julkisesta elämästä: pappi ei saanut kävellä virkapuvussa kotoaan kirkkoon, vaikka kirkko oli toisella puolen tietä. Hän tarvitsi tien ylittämiseen kahdet vaatteet.

Jos uskonto suljettaisiin julkisuudesta, aika moni käytäntö muuttuisi. Olisiko kirkkorakennukset huputettava niin kuin niissä olisi julkisivuremontti? Olisiko minun pappina kieltäydyttävä ilmoittamasta ammattiani? Pitäisikö lakata kertomasta julkisesti, missä ja milloin ensi vuoden rippikouluja pidetään? Kiellettäisiinkö kuolinilmoitusten ristit? Siirrettäisiinkö joulurauhan julistus sisätiloihin Turun tuomiokirkkoon? Laitettaisiinko Johann Sebastian Bach soittokieltoon? Vietäsiinkö vanhat taulut museoiden avoimista tiloista kellariin, kun niissä on se niin kiusallinen risti?

Ja ettei tarjota lapsille. Ei varmaan kaikissa muodoissaan, mutta lapselle sopivasti kyllä. Lapsen on hyvä tietää, miksi isällä on pippeli ja mitä sillä suunnilleen tehdään.

Onko tosiaan paha asia, että ottaa lapsensa mukaan hautausmaalle pyhäinpäivänä? Eikö lapsille saisi enää kertoa, että joululla tai pääsiäisellä on jotain tekemistä uskonnon kanssa?

"Eikä se saa ohjata ajattelua". Samaa ne yrittivät Neuvostoliitossa, jossa sallittiin vain marxismi-leninismi. Jopa Dostojevski oli siellä hieman epäilyttävää. Jos uskonto suljetaan ajattelusta pois, kapeaksi muuttuu. Pois putoavat Martin Luther King, Graham Greene, Pentti Saarikoski, Augustinus, Mahatma Gandhi, Leo Tolstoi, Sören Kierkegaard (ynnä tuhansia muita, joihin usko on jättänyt jälkensä), ja myös tämä blogi. Tuloksena on reikäistä historiaa ja aukkoista ajattelua.

Ja alun alkaen on mennyt sananvapaus.