Auto ja talo

Olen ollut aina ja ehdottomasti sitä mieltä, että omaisuuden määrä ei anna käyttökelpoista viitettä ihmisen onnistumisten tasosta. Vauraudesta tai sen puutteesta ei pidä päätellä, kuinka hyvää matkaseuraa toinen ihminen on.

Olen nähnyt, kuinka elämän elokuvamaiset kehykset ovat kätkeneet sisäänsä sekä väkivaltaa että sisäistä tyhjyyttä. Ulkoisesti niukoissa oloissa olen taas voinut havaita huolenpitoa ja syvällistä elämän ymmärrystä. Toisaalta olen huomannut, että rikkauskaan ei välttämättä pilaa ihmistä eikä köyhyys välttämättä tuo viisautta.

Tiivistetysti sanottuna: en ole havainnut mitään yhteyttä omaisuuden ja ihailtavan elämän välillä, en negatiivista enkä positiivista.

Aina omat teoriat eivät kuitenkaan toimi.

Näkemyksiäni on järkyttänyt vanhempieni perhetuttu, noin viidenkymmenen iässä leskeksi jäänyt nainen. Hän sanoi, että jos hän joskus menee uusiin naimisiin, miehellä pitää olla sekä talo että auto. Hänen perustelunsa oli yksinkertainen: "En minä omaisuudesta sinänsä välitä. Mutta jos mies ei ole viidenkymmenen ikään mennessä saanut hankituksi taloa ja autoa itselleen, niin hän on juoppo tai muuten hulttio."

Vieläkään en tiedä, miten voisin väittää häntä vastaan.