Mauton tölväisy muttei huti

Säätila ja jalkapallo yhdistävät ihmiskuntaa

Real Madridin kakkosjoukkueessa pelaavan Eero Markkasen tölväisy on saanut aikaan paheksuntaa. Markkanen kehotti suomalaisia häpeämään, koska jalkapallon EM-karsintaottelun televisiolähetystä katsoi vain 300 000 suomalaista.

Jalkapallossa on kyse muustakin kuin urheilusta, ja siksi aihetta kannattaa miettiä muuta urheilua enemmän. Jalkapallo erottuu globaalisuudellaan muista lajeista. Ihmiskunnalla on kaksi puheenaihetta, jotka toimivat melkein missä päin maailmaa tahansa. Toinen on säätila ja toinen on jalkapallo. Hiljattain YLE teki raporttia Syyrian pakolaisleiriltä. Ei siellä puhuttu keihäänheitosta, mutta sanat Neymar ja Casillas sielläkin tunnettiin. Jalkapallo mursi kielimuurin, oli jutun otsikko.

Olen ollut kulttuurien välisissä kohtaamisissa, joissa äänettömyydeltä minut on pelastanut vain se, että osaan puhua jalkapallosta. Futis on ihmiskunnan yhteinen kieli, ja jos ei osaa sitä, sulkee maailmassa monta ovea.

Mauton tölväisy paljastaa intohimottomuuden 

Markkasen tviitti on toisaalta mauton tölväisy. Ihmiset saavat tietysti katsoa televisiosta mitä haluavat, ja myönnän että sunnuntain maaottelun toinen puoliaika oli lähes traumaattinen kokemus. Niin pahasti Suomi jäi jalkoihin, vaikka itse lopputulos ei ollut ruma, sillä yhden maalin vierastappio ei ole jalkapallossa häpeä juuri koskaan. Ei olisi ollut vuosisadan ihme, jos Saksa olisi tullut Belfastista kotiin samoin lukemin.

Toisaalta Markkanen osui aivan oikeaan.  Jalkapallomaajoukkue on myös kansakunnan heijastuma. Maalla on sellainen joukkue kuin se ansaitseekin.

Saksan pelissä näkyy saksalainen järjestelmällisyys. Brasilia pelaa karnevaalia, joka sekoittaa välillä vastustajan, välillä oman pään. Argentiina on siltä väliltä. Afrikkalaiset ovat taitureita, mutta organisaatio ja tavoitteellisuus puuttuvat. Englanti on edelleen maailmanmestaruutensa lumoissa, vaikka siitä on aikaa pian viisikymmentä vuotta. Ruotsi ja vain Ruotsi voi nousta tasapeliin neljänkin maalin takaa; niin kuin on nähty.

Ja Suomi. Niin, Suomesta puuttuu intohimo. Katsojia on 300 000. Kuusi puolustajaa ei kykene pitämään kurissa yhtä vastapuolen hyökkääjää. Pelaillaan peliä ja välillä hyökkäillään. Katsellaan televisiosta, jos on satuttu oikealle kanavalle ja jos kilpailevalta kanavalta ei tule laulukilpailua.

Hyvänä päivänä voidaan olla kannustamassa, mutta huonona päivänä tyydytään päivittelemään. Hillot noukitaan, mutta puuro ei kelpaa. Moitiskellaan, mutta ei surra. Ei uskota siihen, että itse joskus osattaisiin. Ajatellaan, ettei kannata, koska muut ovat aina parempia. Kun Liverpool tai Manchester United tulevat HJK:n vieraaksi stadionille, HJK ei voi olla varma, onko katsomossa enemmän sinistä vai englantilaisten punaista.

Ei näin intohimottomalla maalla voi olla parempaa maajoukkuetta. Senkin tähden joudumme olemaan hiljaa omistamme, kun ulkomailla tulee puheeksi urheilu ja ylivoimainen valtalaji. Vieläkin joku muistaa siellä Litmasen, mutta nuoren polven näkökulmasta hän kuuluu jalkapallomuseoon.

Yllättävä muutos on tulossa

Mutta minäpä uskon muutokseen. Se voi tulla yllättävän pian ja yllättävästä syystä. Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkue voitti viimeisimmässä pelissään Luxemburgin 4 - 1. Kuulemma se ei pelannut edes oman tasonsa mukaisesti.

Nimilista kertoo, miksi näissä kavereissa on intohimoa niin kuin myös neljässä miesten nykymaajoukkueen pelaajassa (Eremenko, Hetemaj, Hradesky ja Sadik).

Tällainen oli nuorten maajoukkueen nimilista:

1 Otso Virtanen

2 Dani Hatakka var.

3 Joel Mero var.

4 Daniel O’Shaughnessy 

7 Moshtagh Yaghoubi C

8 Glen Kamara ->> 84. 17 Robert Taylor

9 Kimmo Hovi ->> 90. 10 Pyry Soiri   

11 Vahid Hambo var. ->> 69. 18 Fredrik Lassas

14 Mikko Viitikko 

16 Matej Hradecky ->> 61. 6 Armend Kabashi  

20 Youness Rahimi ->> 74. 19 Richard Jensen

Vaihdossa:

12 Carljohan Eriksson

5 Tommi Saarinen  

13 Alex Lehtinen 

15 Nnaemeka Anyamele