Mummoontuminen ja setääntyminen alkaa varhain

Mummoontuminen/ukkoutuminen ja tätiintyminen/setääntyminen alkavat jo varhaisessa iässä. Näillä sanoilla kutsun sitä ylemmyydentuntoista ajattelua, että nuoret sukupolvet ovat huonompia kuin vanhat ja että entisaikaan kaikki moraaliin liittyvät asiat olivat paremmin kuin nykyään.

Olen joka vuosi kuullut noin kahdeksantoista ikäisten suusta moitteen, että tämä uusin, juuri rippikoulussa ollut ikäluokka on kummallisen levotonta ja että niiden on kummallisen vaikea olla hiljaa. Olen vastannut: "Tuota samaa arvostelua muuten kuulin myös kaksi tai kolme vuotta sitten."

Vähän yli kaksikymppiset eivät kovinkaan paljon mieti viidentoista ikäisten maailmaa. Heidän ajatuksensa ovat toisaalla. Joskus he pyörittelevät vain päätään ja sanovat, etteivät ymmärrä nykyteinejä ollenkaan.

Päivittely yltyy, kun tulee omia lapsia ja nämä lähestyvät rippikouluikää. Silloin moni poimii paikallislehdestä jonkin surullisen uutisen jostakusta älypäästä ja on taas vakuuttunut, että "ei meidän aikana".

Monesti olen sanonut: "Et ehkä juuri sinä, mutta kyllä minulla olisi yhtä ja toista muisteltavaa niistäkin ajoista, jolloin sinun ikäluokkasi pörräsi mopolla ympäri kylää."

Eläkeiän kynnyksellä taas hämmästellään pullamössösukupolven tarvetta ajaa mopoautolla joka paikkaan. Ei jakseta kävellä, ei mennä edes polkupyörällä. Ja totta onkin, että nuorten kunto on heikentynyt. Mutta yhtä lailla nykymummot ja -papat ovat ratkaisevasi veltompia kuin autottoman ajan mummot ja papat. Samalla tavoin nykyajan pullamössömummojen  ja -pappjen pitää päästä aina oven eteen.

Entäs sotaveteraani ajan sukupolvi? Heinä en yhtään kehuisi hyvällä moraalilla. Kun he olivat kolmannella tai neljännellä vuosikymmenellä, eurooppalaiset nuoret rakensivat keskitysleirejä ja tappoivat toisiaan. Nykyään ei ole mitään sellaista.