Joitakin vuosia sitten minulla oli Prahassa huonetoverina
japanilainen mies. Yritin hänen kanssaan englantia, saksaa, espanjaa, ruotsia
ja suomea, mutta kommunikaatio ei toiminut. Hän puhui japania, ja minä en
puhunut. Hymyilemiseksi meni.
Pontevista yrityksistä huolimatta ymmärsin hänestä vain sen,
että hän oli kenties menossa Prahasta Berliiniin.
Slloin mieleeni tuli teoria, että 93 prosenttia
ilmaisustamme olisi jotain muuta kuin kielellistä. Juuri silloin prosentit
eivät tuntuneet pitävän paikkansa, ja miten olisivat voineetkaan pitää? Ei
tarvittaisi tulkkeja eikä vieraiden kielten opiskelua, jos voitaisiin luottaa
siihen, että vain 7 prosenttia viestinnästämme on sanallista.
Tuoreessa blogissaan Antti Mustakallio kertoo laajalle levinneen ajatusharhan historian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti