Ei varastettua mutta omittua

Elämäni aikana minulta on varastettu hyvin vähän. Sen sijaan on omittu vaikka mitä. Toisin sanoen: omittu on jätetty muodollisesti minunkin hallintaani, mutta todellisuudessa käyttö on tehty mahdottomaksi.

Tässä on vain puutteellinen ja valitettavasti keskeneräinen luettelo.

Musiikkia, jota ei enää kestä kuunnella

Santanan Samba Pa Ti on täynnä nuoruudenmuistoja. Sitten sitä ruvettiin käyttämään kahvimainoksessa. Siinä menivät ne muistot.

Louis Armstrongin What a Wonderful World oli suorastaan hengellinen kokemus, mutta Opelin ostajaa se ei minusta tehnyt. Armstrong kuitenkin lähti.

J. Karjalaisen Sankarit rääkättiin vuoden 1995 jääkiekkojuhlissa pilalle. Sinne katosi sekin laulu, joka aiemmin merkitsi minulle melkein samaa kuin Jumalan armo.

Leevi ja Leavingsin Vasara ja nauloja -kappaleen olen skipannut siitä lähtien, kun siitä tuli rautakaupan mainos. Rautakaupan asiakaskäyntejä se ei minulta lisännyt

Puolueiden ryöväämät

Perussuomalaiseksi tunnustauduin niin kauan kuin siitä tuli puolue.

Kristillinen ja demokraatti olisin niin ikään hyvin mielelläni, mutta ei niitä sanoja voi ainakaan yhtä aikaa sanoa. Sosiaalisen demokraatin kanssa on ollut vähän sama tilanne. Monesti tunnen olevani mielipiteideni kanssa keskustassa, mutta valitettavasti se on myös puolueen nimi. Puhuisin halukkaasti myös vihreistä arvoista, ellei niistäkin olisi tehty poliittista etikettiä. Nyt Paavo Väyrynen on omimassa kansalaisen käsitteen. Joskus olin mieluusti tolkun ihminen, mutta enää en ole varma.

Symboleja

Itsenäisyyspäivänä en enää tiedä, mihin koloon työntäisin pääni, kun militaristista kukkoilua tulee joka tuutista. Suomen lippuun suhtaudun

nykyään aika varauksellisesti, sillä sitä on alettu käyttää epämiellyttävissä yhteyksissä.

Tuntematon sotilas on hieno romaani, mutta sen sodanvastaisuus on hukattu kirja ja on muutenkin pilattu elokuvaversion vuosinäytöksellä.

Jumala tahtoo sitä ja ajattelee tätä on kuultu liian monen suuruudenhullun ihmisen suusta. Olen kiusaantunut kuunnellessani niitä selityksiä.

Suvivirsi on minulle vain virsi eikä ollenkaan rakas. En välittäisi ilmaista sillä maailmankatsomukseni rajoja. Siihen käyttöön se ei sovi.